26.4.2016
Tämä postaus ei sisällä varsinaista leivontaa saati kokkaamista. Lähinnä tietoa ja kasaamista. Halusin kuitenkin jakaa löytämisen ilon ja kiireettömän arkiaamun ruokahetken kanssanne.
Seuraa jaarittelua papaijasta ja A-vitamiinista. Kehitysmaatkin mainitaan..
Muutama päivä sitten nappasin kaupasta mukaani jälleen julisteissa mainostetun sesonkihedelmän, papaijan. Itselleni kyseessä oli suhteellisen uusi tuttavuus, sillä vielä pari vuotta sitten trooppiset hedelmät jäivät puutteellisen sesonkitietouteni vuoksi yleensä kauppaan. Nyt, kun hedelmätarjonta noudattaa jo paremmin satokausia, puisevien off-season -mangojen ja kypsymättä homehtuvien ananasten pelko on hälventynyt ja hinnatkin ovat opiskelijakukkarolle ystävällisempiä.
Kotimatkalla selailin nettitietoa papaijasta ja tajusin ostaneeni raa'an hedelmän. Kauttaaltaan vihreä papaijamöllykkä tarvitsi vielä muutaman päivän aikaa, joten laskin sen hedelmävadille banaanien kainaloon. Ehkäpä ne siinä yhdessä etyleeniä puhkuessaan kypsyisivät nopeammin. Muovipussi olisi ajanut kypsytysasian kenties nopeammin, mutta hölmönä arjen pikkusievistelijänä en kyennyt pilaamaan värikästä hedelmäkokoelmaani harmaalla pussukalla.
Monena aamuna loin papaijaan haikailevia katseita: joko tänään? Mutta papaija oli ja vihersi, eikä painettaessakaan antanut vielä liioin periksi. Lopulta tänä aamuna – ensimmäisenä kiireettömänä vähään aikaan – sen posket helottivat jo keltaisina ja oli aika maistaa.
Kypsymisen vahtaaminen otti sen verran aikaa, että ehdin kirjoittamaan myös seuraavanlaisen ruokanörtin tietoiskun. Pieneksi kuriositeetiksi vain!
Papaijassa on runsaasti beetakaroteenia (A-vitamiinin esiaste) ja C-vitamiinia.
Suomalaiset saavat kyseisiä vitamiineja keskimäärin tarpeeksi, mutta globaalisti ja etenkin kehittyvissä maissa A-vitamiinin puutos on sinkin ja raudan puutosten ohella valtava ongelma. Se on johtava syypää esimerkiksi lasten sokeutumiseen ja immuunipuolustusta heikentävän vaikutuksen vuoksi lisää myös lapsikuolleisuutta monissa maissa.
A-vitamiinia on ravinnossa eläinkunnan tuotteissa (esim. maksassa ja maitotuotteissa) valmiina retinolina sekä värikkäissä kasviksissa karotenoidiesiasteina. Beetakaroteeni on esiasteista tehokkaimmin A-vitamiiniksi pilkkoutuva, mutta imeytyy ravinnosta heikohkosti. Esimerkiksi papaijan beetakaroteenista noin 34 %:n on raportoitu olevan hyödynnettävissä (bioaccessible) – joskaan kyseinen laboratoriossa suoliston olosuhteita jäljittelemällä saatu in vitro -tulos ei vielä kerro, kuinka paljon beetakaroteenista ihmisen suolistossa todellisuudessa imeytyy (Veda ym. 2007).
Imeytymiseen vaikuttavat huomattavasti prosessointi ja kasvisten kanssa nautitut ruoka-aineet: esimerkiksi keittäminen sekä rasvan lisääminen ruoan joukkoon edistävät imeytymistä. Jo mainitun laboratorioasetelman perusteella myös maidon lisääminen voisi olla hyödyksi (Veda ym. 2007). Tällaisilla tiedoilla on merkitystä lähinnä kehitysmaissa, joissa A-vitamiinin parhaat, eläinperäiset lähteet ovat useimmiten kalliin hintansa ja huonon saatavuutensa vuoksi ihmisten ulottumattomissa ja joissa ruokavalion karotenoideilla on siten merkittävä rooli A-vitamiinin saannissa.
Trooppisista hedelmistä mango saattaa olla beetakaroteenin lähteenä hieman papaijaa parempi (Veda ym. 2007), mutta papaijakin on kehittyvissä maissa sen saannin kannalta tärkeä ruoka-aine. Lisäksi, siinä missä mangoa on saatavilla vain tiettynä aikana vuodesta, papaija on perussafkaa, josta saadaan satoa ympäri vuoden.
Okei, eli varsinainen hyötyhedelmä kyseessä. Mutta ravitsemusjaarittelu sikseen – mitä papaijasta voi tehdä? Papaija sisältää proteiineja hajottavaa papaiini-entsyymiä, joten hyydytettävät liivatejälkkärit papaijasta kannattaa unohtaa. Saman entsyymin ansiosta hedelmälihaa ja pippurisia siemeniä voi hyödyntää esimerkiksi lihan mureuttamiseen ja maustamiseen, mutta lihaa harvoin syövänä en innostunut ajatuksesta (etenkään aamulla :D). Päätin tehdä vain raikkaan, simppelin aamiaisparfait'n.
Tämä parfait on kaukana siitä ranskalaisesta kerma-sokeri-muna -jäädykkeestä, joksi se perinteisesti mielletään. Jo pidemmän aikaa kaikenlaisista deli-herkkuloista ja trendikahviloista on saattanut löytää jogurtista, granola-myslistä ja hedelmistä kasattuja kerrospikareita, joita niitäkin suopeasti kutsutaan parfait'ksi.
Parfait'ta kasatessa saa mielestäni unohtaa reseptit ja koota omanlaisensa. Papaijan kaveriksi valitsin banaania ja appelsiinia, ja appelsiinista puristin hiukan mehua papaijapalojen makua vahvistamaan (sitruuna tai lime kävisivät vielä paremmin). Jääkaapissani oli vain vähärasvaista jogurttia, joten kerroksellisuuden säilyttämiseksi käytin jämäkämpää rahkaa. Päälle ja väleihin vähän kaurahiutaleita ja -leseitä, siemeniä sekä pähkinöitä (paahda jos ehdit) ja herkkuaamupala on valmis! Jälkkärimäisempi herkutteluversio syntyisi paksusta ja rasvaisemmasta kreikkalaisesta jogurtista.
Entä se maku? Hapoton ja mieto, mutta hunajainen: melonia muistuttava. Sitrushedelmän mehulla sai enemmän nyanssia esiin. Kerro sinäkin, oletko kokeillut papaijaa! Aiotko? :)
Lähteet:
– Fineli. Eksoottinen hedelmä, keskiarvo, mango/papaija, kuorittu.
– Freese R, Voutilainen E. Vitamiinit ja kivennäisaineet sekä muut ravinnon yhdisteet. Kirjassa: Aro A, Mutanen M, Uusitupa M. Ravitsemustiede. 4. uudistettu painos. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim 2012. s. 88–167.
– Helldán A, Raulio S, Kosola M, Tapanainen H ym. Finravinto 2012 -tutkimus. THL 2013. https://www.julkari.fi/handle/10024/110839
– Kotimaiset Kasvikset ry. Etyleeni.
– Platei K, Srinivasan K. Bioavailability of Micronutrients from Plant Foods: An Update. Crit Rev Food Sci Nutr 2015:0 (julkaistu online). http://www.tandfonline.com/doi/abs/10.1080/10408398.2013.781011?journalCode=bfsn20
– Satokausikalenteri. Parasta juuri nyt: Papaija.
– Veda S, Platel K, Srinivasan K. Varietal differences in the bioaccessibility of β-carotene from mango (Mangifera indica) and papaya (Carica papaya) fruits. J. Agric. Food Chem 2007;55:7931–5.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti