Nykyisen raparperin rakkauteni huomioiden oli huvittavaa, kun edellisen raparperipostauksen julkaistuani kummitätini muistutti, että pikkutyttönä inhosin raparperia. Siis inhosin. Mutta maku muuttuu, luojan kiitos. Nykyisin entistä raparperin ylenkatsojaa rauhoittaa tieto siitä, ettei kauniita punertavia varsia ole jätetty puskiin puutumaan. Kaikki kirpsakka herkku on kerätty ajoissa talteen. Ja vaikka satoa tulee vielä pitkin kesää, paras aika on nyt: kuori on ohuimmillaan, maku parhaimmillaan ja raparperiherkkujen kaipuu talven jälkeen suurimmillaan.
Minä siis rakastan raparperia, mutta mitä raparperi rakastaa? Kanelia ja vaniljaa. Tämän jo tiesimmekin. Mutta sattumalta löysin raparperille myös uuden, kivan makuparin: päärynän. Se nökötti hedelmävadilla ihan yksin, kun aloin leipomaan. Oli kenties jäänyt hedelmistä ainoaksi, jota ei kuluneella työviikolla oltu napattu evääksi. Säälistä päärynä sai piirakassa sivuroolin, joka yllätyksekseni osoittautui miltei Oscarin arvoiseksi – päärynä täydensi raparperin makua paremmin kuin hyvin! Fariinisokerissa pyöräyttämäni päärynäkuutiot muhivat kanelihunnun ja raparperinvarsien alla kuin karkiksi sitruunankuoren pitäessä huolta raikkaudesta.
Hyväntahtoisimmat kutsuisivat tekelettäni galetteksi. Sellainen sen oli tarkoitus ollakin – ohueen taikinakuoreen peitelty simppeli torttu – mutta kuvista näkyy, ettei kaikki mennyt ihan kuin Strömsössä. Kardinaalimokani oli se, että kaulin taikinan jauhotetulle pöydälle. Taikina tarttui liiassa kosteudessaan pöytään, koska olin väriä ja makua saadakseni korvannut osan vehnäjauhoista niitä karkeammilla täysjyväruisjauhoilla. Lopputuloksena oli paistinlastoilla leivinpaperille räpelletty kasa, josta paikkailtiin jotakin galetten tapaista. Taikina kannattaakin kaulita suoraan leivinpaperille, jonka alle voi laittaa kostean liinan pitämään paperin paikoillaan.
Onneksi galette on helppo leivonnainen, joka saa olla hieman rustiikki ja epätäydellinen. Omakin tekeleeni oli kaikessa epätäydellisyydessään lopulta ihan suloinen ja ainakin todella hyvän makuinen! Enkä muuten lupaa, että tämäkään olisi kesän viimeinen raparperiresepti. Vielä syntyy ainakin suosikkini raparperi-mansikka -Brita, ja haluaisinpa kokeilla raparperia myös kalan "kypsyttämisessä" – cevichen tyyliin.
Galette raparperista ja päärynästä (6–7 annosta)
2 dl vehnäjauhoja
1 1/2 dl täysjyväruisjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1/4 tl suolaa
1 tl kanelia
0,5 tl kardemummaa
100 g voita
1–2 rkl kylmää vettä
1–2 päärynää pieneksi kuutitoituna
6–7 raparperinvartta (n. 20 cm)
1 sitruunan raastettu kuori
1 rkl perunajauhoa, maissitärkkelystä tai vehnäjauhoa
1/2 + 1/2 dl fariinisokeria (tavallinenkin käy)
kananmunan valkuaista voiteluun
Kastikkeeksi pakastemansikkaa ja loraus sitruunanmehua
Kylkeen vaniljajätskiä
Yhdistä kuivat aineet sokereineen päivineen. Kuutioi voi ja nypi kuivien aineiden sekaan. Jos taikina ei ole vielä murumaista, lisää hieman jauhoa. Lisää vettä ruokalusikallinen kerrallaan, kunnes taikinasta saa muotoiltua pallon. Kiedo taikinapallo kelmuun ja laita jääkaapin kylmimpään osaan (yleensä alahylly) noin tunniksi. Voit litistää pakkausta hieman, niin suurempi pinta-ala altistuu kylmälle.
Kuori ja kuutioi päärynä. Pyörittele kuutiot 1/2 dl:ssa fariinisokeria. Pese ja siisti raparperinvarret, alkukesästä niitä ei välttämättä tarvitse kuoria. Laita pöydälle kostea, nihkeä liina ja sen päälle leivinpaperi. Ripottele leivinpaperille jauhoja. Ota taikina jääkaapista ja notkista sitä hieman käsin. Levitä taikina käsin ja kauliten pyöreäksi levyksi, paksuus noin 0,5 cm.
Haarukoi päärynäkuutiot levyn keskelle, levitä päälle sitruunankuorta ja ruokalusikallinen hienojakoista jauhoa imeyttämään ylimääräistä nestettä. Lado raparperinvarret päärynöiden päälle. Levitä loppu fariinisokeri ja sitruunankuoriraaste raparperien päälle. Käännä reunat paistinlastojen avulla raparperinpäiden peitoksi ja voitele reunat esimerkiksi kananmunan valkuaisella. Paista torttua 200 asteessa noin puoli tuntia, kunnes reunat ovat kauniin ruskeat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti