Puolukkaiset masariinileivokset

Tiedättekö sen vaaleanpunaisen leivonnaisen, jonka jokainen makealle ja vaaleanpunaiselle perso on lapsena vonkunut kahvilan vitriinin takaa? Sen, jonka syö soikeasta foliovuoasta jo silmillään ja jonka kuori napsahtaa lusikan alla? Se on masariini – ruotsalainen klassikkoleivos, joka jonkin itselleni tuntemattoman kytköksen kautta kantaa 1600-luvulla eläneen italialais-ranskalaisen kardinaalin ja poliitikon, Jules Mazarinin, nimeä.

Masariinista on monenlaisia versioita ja muunnoksia, mutta etenkin kaupan masariineja ostetaan usein vain kertaluontoisesti: ensikertalaista ne ehkä houkuttelevat maistamaan, mutta ovat usein aivan liian ällömakeita ja jättävät jälkeensä lähinnä karvaan pettymyksen sekä loputtoman janon. Jo kerrasta oppii, ettei näitä enää.

Masariinia viimeksi vuosikausia sitten maistaneena päätin antaa klassikolle uuden mahdollisuuden ja terävöittää leivoksen uuteen uskoon. Tämä onnistui juuri sopivan karvaalla ja raikkaalla puolukalla. Sokerikuorrutteen vuoksi lopputulos oli edelleen makea, mutta täytteen joukosta poksahtelevat puolukat toivat makuun jo kaipaamaani tasapainoa. Leivoksen pieni koko puolestaan ehkäisi pahimman sokerihalvauksen.

Ja myönnettävähän se on, että suurin motivaatio näiden leipomiseen taisi olla se sama, joka kaupassa ja kahvilassakin kiinnittää katseen: vietävän suloinen vaaleanpunainen väri.

Puolukkaiset masariinit (n. 18-20 kpl)
Murotaikina:
100 g voita tai leivontamargariinia
1/3 dl sokeria
1/3 tl suolaa
1 tl kanelia
2 1/2 dl vehnäjauhoa
1 dl ruisjauhoa

Täyte:
kokonaisia puolukoita

150 g mantelimassaa
1 kananmuna
2 dl puolukkasurvosta
1-2 tl sitruunanmehua
1 rkl perunajauhoa

Kuorrute:
3 dl tomusokeria
1-2 tl sitruunanmehua
puolukkasurvoksesta siivilöityä nestettä värjäämiseen ja notkistamiseen

Vatkaa huoneenlämpöinen rasva, sokeri, suola ja kaneli tasaiseksi massaksi. Sekoita joukkoon kananmuna ja lisää pienissä erissä myös keskenään sekoitetut vehnä- ja ruisjauhot. Kääri taikina muovikelmuun ja anna jämäköityä jääkaapissa noin 30–45 min. 

Painele reilu määrä (n. 300 g) puolukoita sauvasekoittimella survokseksi ja lisää joukkoon 1–2 tl sitruunanmehua makua kirkastamaan. Kaada 2 dl survosta mantelimassan joukkoon korkeareunaiseen kulhoon. Laita loppu survos siivilään pienen kulhon päälle valumaan, jotta siitä erottuu myöhemmässä vaiheessa tarvittavaa punaista mehua. Sekoita mantelimassa ja puolukkasurvos keskenään, lisää muut ainekset ja vatkaa tasaiseksi. 

Ota taikina jääkaapista ja painele se voideltujen leivosvuokien pohjalle ja reunoille. Lusikoi pohjalle muutamia puolukoita ja ripsauta päälle hieman sokeria. Itse esipaistoin pohjia tässä vaiheessa 200 asteessa 5 min, jotta ne varmasti kypsyvät ja jotta puolukat ehtivät hieman esilämmetä. Ota vuoat uunista ja lusikoi päälle täytettä niin, että reunaan jää vielä noin 1/2 cm tilaa (täyte nousee jonkin verran). Paista 200-asteisen uunin keskitasolla vielä noin 13–15 min.

Jäähdytä leivokset lähes huoneenlämpöisiksi. Sekoita tomusokeriin aluksi 1 tl sitruunanmehua ja notkista puolukkasurvoksesta erottuneella mehulla. Tarkista maku, lisää tarvittaessa sitruunaa ja kuorruta masariinit. Kuorrute on rakenteeltaan sopivaa, kun se valuu lusikasta mutta jättää jälkeensä hetken koholla pysyviä kuvioita massan pinnalle. Koristele leivokset puolukoilla ja aseta vartiksi jääkaappiin jähmettymään. Tarjoile puolukoiden kera.

Mocktail omppusiirapista

Parhaimmat kokit ovat kai heitä, jotka ottavat tuikitavallisen raaka-aineen, tekevät taikojaan ja tuovat eteesi jotakin täysin uutta ja jännittävää. He pistävät luovuutensa peliin ja kunnioittavat raaka-ainetta – ja he yleensä myös hyödyntävät siitä kaiken.

Telkkarista olen tämän oppinut, en suinkaan lukeudu parhaimpiin kokkeihin. Huomasin kuitenkin, että esimerkiksi Netflixin loistavassa Chef's table -dokkarisarjassa esiintyneitä kokkeja yhdisti juurikin rakkaus ja kunnioitus raaka-ainetta kohtaan. Dokumentteihin haastatellut kokit luotsaavat maailman parhaita ravintoloita, ja he kaikki puhuivat ruoasta lähes herkistävän kauniisti ja oivaltavasti. Ja se, minkä sinä hukkaat, on heidän aarteensa: he uuttavat kuoresta maun ja keittävät luista liemen.

Ihastelusta ja jaarittelusta sitten siihen simppeliin ja hyvään raaka-aineeseen: omenaan. Kerroin taannoin ostaneeni Tukholmasta Lotta Kühlhornin Fruckt o grönt -keittokirjan. Tämä kuvitukseltaan varsin suloinen opus sisältää sekin yksinkertaisuudessaan kauniita, raaka-ainetta kunnioittavia reseptejä. Viikonloppuna pääsinkin testaamaan Lotan omenasiirappireseptiä, kun äitini toi kylään tullessaan juuri ja juuri omenasoseen keittoon sopivan kypsiä omenoita pihapuustaan. 

Sivutuotteena soseen keitosta jäi tietysti kasa kuoria, joista syntyi Lotan reseptiä mukaillen mitä herkullisin omenasiirappi. Tuntuikin siltä kuin olisin päässyt osaksi salaseuraa; osaksi heitä, jotka tietävät omenankuorien olevan puhdasta kultaa. Toki tiedetään, että useimmiten maku on voimakkaimmillaan kuoressa, ja sitruunankuorta sekä taannoin raparperinkuorta olen keittiössäni käyttänytkin. Omenankuoret sen sijaan olen aina siivonnut biojätteeseen. 

Voi olla, että olen viimeinen omenankuorien herkullisesta hyötykäytöstä kuuleva myöhäisherännäinen. Silloin viisaita olette te, jotka olette sekoittaneet herkkumocktailinne tai -cocktailinne omatekoisesta omppusiirapista jo pidemmän aikaa ;) 

Omppusiirappi (muokattu Lotta Kühlhornin reseptistä pienin muutoksin)
3,5–4 dl omenankuoria
3 dl fariinisokeria (muukin tumma ja toffeinen sokeri käy)
3 dl vettä
1 kanelitanko
noin peukalonpään kokoinen pala tuoretta inkivääriä viipaleina

Lämmitä ja kiehauta ainekset kattilassa. Anna kiehua hiljalleen noin 10 minuuttia. Säilö lämmin liemi kuumalla vedellä huuhdeltuun tiiviiseen pulloon tai purkkiin.

Lotta neuvoo lisäämään siirappia esimerkiksi pannukakkujen päälle tai teen sekaan, mutta itse halusin sekoittaa siitä koko porukalle mocktailit, eli alkoholittomat cocktailit. Juomat tein suoraan laseihin ja mitat ovat suuntaa-antavia, sillä en omista kunnon cocktail-välineitä.

Omppumocktail (ohje yhdelle)
5 cl omenasiirappia (tai oman maun mukaan)
1 cl sitruunanmehua
1/2 tl raastettua sitruunan kuorta
1/2 tl inkivääriä raastettuna/hakattuna
n. 6 cl Indian Tonicia 
paljon jäitä
koristeluun sitruunan kuorta

Mittaa jääkaapissa jäähdytettyyn lasiin omenasiirappi ja sitruunanmehu. Sulje sitruunankuori- ja inkivääriraaste teesihtiin ja upota sihti lasiin antamaan makua. Murskaa jäät tehokkaan monitoimikoneen leikkuriterällä ja täytä lasi jäillä. Kaada päälle tonic ja sekoita juoma teesihdillä. Koristeeksi voit vuolla palan sitruunan tai omenan kuorta. Omenan kuori tummuu, joten se kannattaa kastaa sitruunamehuun ennen koristelua.

Millaistakohan siirappia nektariinin tai persikan kuoresta saisi aikaiseksi? Entä miten toimisi persimon?

Mehevät mustaherukka-suklaacookiet

Marja-aikana sykkeeni on paria tahtia tavallista kiivaampi. Ihan pari läpätystä liikaa. Toimintavalmius on jatkuva: autossani on kumisaappaat ja Marjukat, tuulitakki ja ämpärit. Pinkki pipo, joustavat housut, hyttysmyrkky.

Mustikka-aika on mennyt onnellisessa sumussa, eivätkä viime viikkojen mustikkapannacotat, rukiiset mustikkataskut ja mustikkajäädykkeet ole ennättäneet blogiin saakka. Parissa viikossa vimmakin on jo ehtinyt vaihtua toiseksi: mustikasta mustaherukkaan. Kun sain haltuuni puoli ämpärillistä täydellisiä, kiiltävänpulleita mustaherukoita, oli jo korkea aika kirjoittaa leipomuksistani tännekin.

Mustaherukan kanssa harva asia toimii yhtä hyvin kuin tumma suklaa. Logiikka on tietysti selvä: kaksi tummaa, täyteläistä ja hieman kipakkaa yhdessä. Liitto toteutuu mielestäni hyvin näissä mustaherukka-suklaacookieissa, jotka banaanin ja soijajogurtin mehevöittäminä muistuttavat ehkä enemmän brownieita kuin cookieita. Näitä helppotekoisia herkkuja tein opiskelukavereilleni, ja joukossamme olleen vegaanin huomioidakseni jätin munat ja maitotuotteet kauppaan.

Mustaherukka-suklaacookiet n. 35+ kpl

175 g leivontamargariinia (ks. vegaaneille sopivat)

1 dl sokeria

1 dl fariinisokeria

2 (isohkoa) banaania

3/4 – 1 dl maustamatonta soijajogurttia

3 1/2 dl vehnäjauhoja

1,5 dl kaurahiutaleita

4 rkl sokeritonta kaakaojauhetta

3/4 tl soodaa

1tl kanelia

150-160 g väh. 70 % suklaata (ks. vegaaneille sopivat)

mustaherukoita

Uuni lämpiämään 175 asteeseen. Vaahdota huoneenlämpöinen margariini ja sokerit. Muussaa banaani sauvasekoittimella ja sekoita soijajogurtin kanssa sokeri-rasvaseokseen. Yhdistä kuivat ainekset ja sekoita ne vähitellen taikinaan. Rouhi suklaa haluamasi kokoisiksi paloiksi ja kääntele taikinan joukkoon. 

Nostele taikinasta uunipellille leivinpaperin päälle n. 1 rkl kokoisia palleroita. Nämä eivät leviä kovin paljoa, joten taputa ja muotoile keksit kostutetuin sormin hieman litteämmiksi. Paina mustaherukoita keksien pinnalle. Paista 175 asteisessa uunissa noin 15-20 min tai niin kauan, että cookie irtoaa kokonaisena leivinpaperista haarukalla nostettaessa.

Seuraavaksi haikailen mustaherukan lehtien perään, sillä mieleni tekee ihanaa Louhisaaren juomaa! 8)