Lohelta takki

Vapun jälkeen seuraa kalakeittopostaus, mutta sitä ennen opetellaan ottamaan lohifileestä nahka pois!

Edullisimman (ja herkullisimman) lohikeiton saa aikaan, jos ostaa kokonaista perattua kalaa. Ruodoista saa keiteltyä maukkaan kalaliemen keiton pohjaksi, mutta jos ruotoa ei hyödynnä, kilohinta nousee jo lähelle fileen hintaa.

Lohikeittoon kelpaa vallan mainiosti myös pakattu filee, joka on lähes poikkeuksetta tiskissä myytävää edullisempaa. Usein päiväyksetkin ovat lohikeittoa ajatellen yhtä hyvät, joten monelle soppakokille painavin syy marssia tiskille on se, että asiakaspalvelija usein poistaa nahan valmiiksi pyydettäessä.

Itsekin olen ollut se asiakaspalvelija ja ehdottomasti suosittelen asioimaan tiskilläkin: monet kalat ovat hieman haastavampia käsiteltäviä kuin lohi ja lohenkin tapauksessa kannattaa käydä katsomassa, miten kalaa työkseen käsittelevä pistää fisun fileiksi ja poistaa nahan. Samat konkarit opettivat nämä asiat minullekin, joten sinäkin opit ne varmasti :)

Lohifileeltä lähtee takki, kas näin!
- Käytä terävää, joustavaa kalaveistä. Muuten menee hermo (hehheh, ehkä jopa kirjaimellisesti..).
- Kulmasta on mielestäni helppo aloittaa.
- Paina kulma kalapiikillä (haarukalla paremman puutteessa) leikkuulautaan.
- Liu'uta veitsi piikin vierestä lihan ja nahan väliin. 
- Pidä nahka kireänä (sileänä) piikin avulla. Piikkiä ei tarvitse pitää samassa paikassa koko aikaa: kiristä sieltä, mistä se helpottaa.
- Viillä ja vedä, älä sahaa. 
- Jos nahka katkeaa, aloita uudelleen toisesta kulmasta.

P.S. Kalansyönti kannattaa, mutta välillä voi syödä muutakin kuin lohta. Luvassa on varmasti vielä reseptejä erilaisiin kalaruokiin. Kesällä voisi lähteä jopa markettia pidemmälle kalaan..

Sisar hento sitruunainen

Tänä sunnuntaina vanhempani olivat kylässä ja mielemme teki jotakin raikasta hyvää. Kaupassa sitruunan satokaudesta kertovia julisteita katsellessani ajatuksiin juolahti sitruuna-marenkipiirakka, ja sinne se jäi: tätä keväistä ja (rakenteeltaan) keveää herkkua oli pakko saada.

Leivonnasta erityisen hauskaa teki se, että keittiössä hääräsi myös isäni – innokas ja pedantti kotikokki, jolta yksikään MasterChef Australia -jakso ei jää katsomatta. Yhteispelinä syntynyt piirakka olikin pitkän vuoropuhelun, opiskelun ja optimoinnin tulosta.

Piirakassa yhdistyivät sekä Maku-lehden että googlesta löytämäni Mallan Maailma -blogin reseptiikka. Omia päähänpistojamme olivat maukkaampi, kauraa sisältävä pohja, marenkiin lisätty happo ja tärkkelys sekä piirakan päälle paahdetut pähkinät. Lopputulos oli mukava yhdistelmä hapanta ja makeaa. Sitruuna-marenkipiirakka sopii mainiosti myös vappupöytään!

Sitruuna-marenkipiirakka

Pohja:
100 g voita
1 dl vehnäjauhoja
1 dl kaurajauhoja (surauta kaurahiutaleista monitoimikoneessa)
1/4 tl suolaa
1 tl vaniljasokeria
1 rkl (15 ml) kylmää vettä

Sitruunakiisseli:
2 sitruunan mehu ja raastettu kuori
1 dl sokeria
4 dl vettä
4 huoneenlämpöistä keltuaista 
4 rkl perunajauhoja (myös esim. maissi- tai ohratärkkelys käyvät)
1-2 rkl voita

Marenki
4 huoneenlämpöistä valkuaista
1 1/4 dl tomusokeria (myös taloussokeri käy)
2 tl perunajauhoja
1 tl sitruunamehua

Voitele 28-senttinen piirakkavuoka ja jauhota se kaurajauhoilla. Yhdistä pohjan jauhot, suola ja sokeri. Nypi sekaan kylmä, paloiteltu voi. Lisää massaan kylmä vesi ja työstä ripeästi taikinaksi. Mitä nopeampi olet pohjan ainesten vaivaamisessa, sitä viileämpänä ne pysyvät ja sitä vähemmän massa tarttuu sormiin vuokaan paineltaessa. Painele taikinaa hellästi vuoan keskeltä sen reunoille. Itse tarvitsin hiukan vehnäjauhoa sormenpäihin, sillä massa oli hiukan tahmeampaa korvattuani osan vehnäjauhoista kauralla. Pistele pohjaan vielä reikiä haarukalla ja paista sitä noin 15–20 min 200 asteessa uunin keskitasolla. Ole tarkkana, kaura ruskistuu herkästi. Kun otat pohjan ulos, laske uunin lämpötila 175 asteeseen.

Riko ja erottele kananmunat: keltuaiset suoraan kattilaan ja valkuaiset kuivaan metalliseen tai lasiseen kulhoon (muovisessa saattaa olla rasvajäämiä, jotka pilaavat marengin). Lisää keltuaisten joukkoon muut kiisselin ainekset ja hämmennä hellalla keskilämmöllä kunnes seos sakenee. Jos kiisseli joutuu odottamaan vuokaan pääsyään, voit ripsauttaa pinnalle hiukan sokeria. Näin kiisseliin ei muodostu kuorta.

Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Sekoita perunajauho tomusokerin joukkoon ja vatkaa seos vähän kerrallaan valkuaisvaahtoon. Lisää sitruunamehu vatkailun loppupuolella. Sitruunan happo vahvistaa marengin rakennetta ja perunatärkkelys ehkäisee sen vetisyyttä. Nämä ainekset eivät kuitenkaan ole ihan välttämättömiä, hyvää tulee ilmankin. Valmiin marengin tunnistat sen kiillosta, nostetuttujen huippujen pysyvyydestä sekä siitä, että säästyt sotkulta kääntäessäsi kulhon ylösalaisin.

Kaada sitruunakiisseli hieman jäähtyneelle piirakkapohjalle. Kaavi marenki kiisselin päälle ja muotoile haluamallasi tavalla. Kärsivällisempi leipuri levittää ensin ohuen kerroksen ja pursottaa pikkusievät ruusukkeet päälle (onnistuu paremmin suuremmalla marenkimassalla), mutta itse pidän suurpiirteisemmästä "lätkäisytyylistä". Paista 175-asteisen uunin keskitasolla, kunnes marenki on kauniin kullanruskeaa.

Ripottele paahdetut pähkinät uunista tulleen piirakan pinnalle ja anna herkun jäähtyä ennen tarjoilua. Marenki haluaa hengittää – älä jäähdytä sitä jääkaappissa tai peitä sitä kuvulla.

Mukavaa alkuviikkoa! :)
Hannele

P.S. Puristetuista sitruunoista on vielä moneksi. Ruokatahroja mikrossa? Voit upottaa sitruunanpuolikkaan jämät kupilliseen vettä ja kuumentaa cocktailia muutaman minuutin mikrossa täydellä teholla (ilman kupua). Höyrystynyt sitruunavesi helpottaa sisäpintojen puhtaaksi pyyhkimistä. Voit myös hangata metallista tiskipöytää ja -altaita sitruunan leikkuupinnoilla ja huuhdella pinnat vedellä kiiltäviksi, sillä sitruunahappo nappaa rasvat mennessään.

Mustaherukka-PB&J

Jos blogin kirjoittaminen tuntui vielä hiljattain kaukaiselta asialta, vielä vähemmän olisin uskonut kirjoittavani ensimmäisen postaukseni peanut butter & jelly - eli maapähkinävoileivästä. En ymmärtänyt PB&J:n viehätysvoimaa lainkaan, sillä hillo paahtoleipien välissä tuntui suomalaisesta kummalliselta.

Never say never. Alkuvuodesta maistoin kyseistä jenkkiklassikkoa sen autenttisimmassa ympäristössä, New Yorkissa, ja jouduin nielaisemaan ennakkoluuloni: yhdistelmä oli hauska ja mielenkiintoinen! Sinänsä mauttomien mutta rapeiden vehnäpaahtissiivujen välissä maapähkinävoin suolaisuus ja hillon makeus tasapainottivat toisiaan ja muodostivat yllättävän hyvän liiton.

Kotiin palattuani halusin tehdä PB&J:stä luksusversion suomalaisella twistillä. Matkalla maistamassani versiossa en juuri pitänyt ylimakeasta ja sokerisesta rypälehillosta. Omassa PB&J-leivässäni halusin käyttää jotakin raikkaampaa, enkä halunnut viedä kirpsakkuudelta terää sokerilla – rasvainen maapähkinävoi tekisi sen hellemmin.

Päädyin mustaherukkaan. Tämä pihapensaista pakkasiin ja mehumaijoihin noukittava tummankirpeä herkku on paitsi hienon makuinen, myös varsinainen kivennäisaine- ja vitamiinipommi. Se pesee esimerkiksi mustikan moninkertaisesti mm. kalsiumin, kaliumin ja magnesiumin sekä vitamiineista etenkin C-vitamiinin määrässä: jo 1 dl mustaherukkaa (n. 60 g) täyttää 75 mg:n C-vitamiinisuosituksen (Fineli). Mustikkakin on super, mutta mustaherukka jää arvostuksessa suotta sen varjoon!

Mustaherukasta tein raakahillon suomalaisilla pellavansiemenillä. Kerralla tehtävät hillomäärät kannattaa pitää kohtuullisina, sillä pakastemarjoista tehty raakahillo säilyy jääkaapissa vain muutamia päiviä.

Mustaherukkahillo pellavansiemenillä (2-3 dl)

200 g pakastemustaherukoita 
1-2 rkl vettä
n. 3 rkl pellavansiemeniä
(Maun mukaan hunajaa, sokeria tai makeutusainetta)

Sulata herukat edellisenä iltana nopeasti mikron sulatusteholla tai lämpimässä vesihauteessa. Näin vitamiinihävikki on pienempää kuin hitaassa sulatuksessa. Haluamastasi koostumuksesta riippuen voit painella marjoja hieman lusikalla tai vain kaataa ne kokonaisina nesteineen päivineen puhtaaseen, kuumalla vedellä huuhdeltuun lasipurkkiin.
Lisää pellavansiemenet marjojen joukkoon ja sekoita. Itse lisäsin pari ruokalusikallista vettä, jotta hillo saisi vähän lisävolyymia ja "pellavalimaa" syntyisi tarpeeksi. Anna turvota ja geeliytyä jääkaapissa yön yli.
Lopputulos oli hieman tavanomaista mansikkahilloa juoksevampi. Käytä chia-siemeniä tai lisää siementen määrää, jos haluat hillosta jämäkämpää. Älä vedä överiksi: pellavansiemeniä suositellaan nautittavan enintään 1-2 rkl päivässä, ja kuituun totuttelemiseksi käyttö kannattaa aloittaa pienillä määrillä.

Itse tehtyyn maapähkinävoihin ihastuin jo reilu vuosi sitten Lunni leipoo -blogia kirjoittavan Annamarian mahtavien ohjeiden myötä. Hyvin nälkää pitävä ja energiapitoinen herkku valmistuu  suolaamattomista maapähkinöistä (esim. Mauste-Sallinen). Näin suolamäärä pysyy omassa kontrollissa, eikä pähkinöissä ei ole turhaa palmuöljyä. Suolaisuutta ja omaa makuaan tuomaan kuorin maapähkinävoihin myös pari kourallista suolattuja (ei öljyttyjä) pistaasipähkinöitä (täysin ylimääräistä hommaa, korvautuu suolalla :D). 

Muista, että pähkinöiden paahtaminen on täyteläisen maun ja kullanruskean värin edellytys – Annamariakin neuvoo ostamaan pähkinät paahdettuina, jos et jaksa paahtaa niitä itse. Ennen kuin murskaat pähkinät voiksi, ota pieni määrä pähkinöitä sivuun rouhittavaksi ja leipien päälle ripoteltavaksi.

Maapähkinävoi (n. 2 dl )

n. 150 g kuorittuja, suolaamattomia maapähkinöitä
(50-70 g suolattuja pistaasipähkinöitä)
Ripaus jodioitua suolaa tarvittaessa

Tee maapähkinävoi edellisenä iltana jääkaappiin, jos pidät siitä viileänä. Paahda pähkinät kuivalla pannulla välillä sekoitellen. Kaada lämpimät pähkinät tehokkaan monitoimikoneen kulhoon ja anna leikkuriterän pyöriä kunnes koostumus on mieleisesi. Välillä kannattaa pitää taukoja ja tiputella sivuille nousevaa pähkinämassaa terän luo. Näin laitekin saa levätä. Ole kärsivällinen: kestää hetkisen, ennen kuin rakeinen pähkinämassa antaa periksi ja muuttuu pehmeäksi voiksi.

Vinkki! Valitse monitoimikoneen kipoista pienin, johon pähkinämäärä mahtuu. Tällä lailla pähkinät joutuvat oikeasti terän kanssa tekemisiin, eivätkä vain lentele ympäri kippoa.

Kun hillo ja maapähkinävoi ovat valmiita, pääset kokoamaan leivän. Voitele toinen paahdetuista täysjyväpaahtoleivistä maapähkinävoilla ja kasaa toiselle sopivasti herukkahilloa.

Ripota vielä pähkinärouhetta (tai esim. siemeniä) ja lisää pari viipaletta kypsää banaania makeutta tuomaan.

Käännä leivät vastakkain ja leikkaa varovasti kolmioiksi. Keitä kylkeen kunnon kahvi ja nauti!

PB&J-leipä toimii joko tuhtina viikonlopun herkkuaamupalana tai välipalana. Itse söin tällaisen late breakfast -tyyliin, eikä nälkä tullut ihan heti takaisin! Jos PB&J:stä haluaa vähemmän täyttävän version, koko komeuden voi vallan mainiosti kasata yhden leipäviipaleen päälle ja jättää kannen pois.

Kivaa viikonloppua!
Hannele

ps. Mitä tykkäsit ekasta postauksestani? Kommentoi 8)