TamPan Pattata eli Pamelan pinaattifrittata

Ja taas kokataan Tammelan Pameloiden seurassa! Tässä vaiheessa Pamelalla on jo muutama peli takanaan ja pahat mielessä seuraavan vastustajan varalle. Toisen turnauspäivän peliä edeltävällä lounaalla tankataan niin hiilaria, protskua kuin patoutunutta kiukkua viime vuoden keskinkertaisesta sijoituksesta.

Iltapäivällä Pamela painaakin päälle TamPan virallisen voimamunakkaan turvin. Siinä yhdistyvät jääkaappiin edelliseltä päivältä jääneet jämäperunat (tai jämäkvinoa, -ohra, kuutioitu ruisleipä tms), potkua antavat kananmunat ja viisi vuotta ravitsemustiedettä opiskelleen ruokapamelan paljastama kovemman luokan terveyssalaisuus: kasvikset.

Pattata eli Pamelan pinaatti-frittata saa vihreän värinsä siihen blendatusta pinaatista. Tavallista kuohkeampi munakas kaadetaan täytteiden päälle, paistetaan alkuun pannulla, viimeistellään pinnastaan uunissa ja tarjoillaan sen enempää kääntelemättä tai taittelematta.

Ja ei sillä, että tästä olisi kokemusta, mutta muistathan, että uunissa olleen metallisen paistinpannun kahva on kuuma ja polttaa hätäistä, uunikintain varustautumatonta Pamelaa.. :0











Pamelan pinaatti-frittata (3-4:lle)
-1-2 rkl öljyä paistamiseen
-5-6 pientä keitettyä perunaa 
-1 iso valkosipulinkynsi tai 2 pientä
-1/2 punasipuli tai yksi pienehkö
-1/2 parsakaali
-pari kourallista pinaattia
-1 dl nestettä: maitoa/vettä/kasvimaitoa
-4 kananmunaa
-suolaa ja pippuria
-pinnalle: kirsikkatomaatteja, pinaatinlehtiä & juustoraastetta

Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen. Kuumenna öljy pannulla sopivaksi (älä käristä). Lisää lohkotut perunat ja ota niihin pannulla hiukan väriä. Sekoita joukkoon pieniksi pilkotut valkosipuli- ja sipulikuutiot sekä parsakaalin palaset ja laske lämpötilaa hiukan, etteivät pala. Kaada 1 dl nestettä (esim. maitoa tai vettä) korkeareunaiseen astiaan ja blendaa sauvasekoittimella siihen kunnon kourallinen tai kaksi pinaattia. Sekoita joukkoon kananmunat sekä sopivasti suolaa ja pippuria ja kaada pannulle kasvisten päälle. Anna paistua miedolla lämmöllä ilman kantta, kunnes munakkaan pohja alkaa hyytyä. Lisää pinnalle kirsikkatomaatin puolikkaita, pinaatinlehtiä ja juustoraastetta. Paista 175-asteisessa uunissa (grillivastuksen alla jos mahdollista) vielä noin 5 minuuttia.* Tarjoa lämpimänä ja muista santata, että jaksaa!

*Muistathan tarkistaa paistinpannusi uuninkestävyyden. Useimmat metalliset teflonpannut kestävät 175 astetta. Valurautapannun tapauksessa voit käyttää kuumempaakin uunia.

PS. Mikäli Pamela-aamiainen jäi välistä, kurkkaa edellinen TamPa-reseptini.

Mustikkagraavattua siikaa

Tätä olen halunnut kokeilla jo kauan! Kuukausia sitten maistoin mustikkagraavattua kalaa ensimmäisen kerran. Pikkuisena sapaksena tarjoiltu kala oli lähes sätkivän tuoretta lohta ja se tarjoiltiin Äkäslompolon ravintola Rouheessa. Olin lähes varma, että lautasella oli lihaa. Kun tarjoilija oikaisi luuloni ja kertoi tummanpunaisen värin johtuvan mustikasta, olin yhtä hymyä koko illan. Kalaa ja marjoja – miten kukaan voi keksiä mitään noin yksinkertaisen eleganttia! Ja niin suomalaista! Vaikutus oli lähtemätön.

Vaikka vannoin testaavani annosta heti kotona, graavikokeilut jäivät lopulta heinäkuulle. Viime viikolla haikailimme kaverini kanssa mustikkametsälle, ja tuli aika tyhjentää pakkanen viimeisistä marjoista. Niin päätin tehdä mustikkagraavia viikonlopun illanistujaisiin. Lohen sijasta halusin käyttää miedon makuista siikaa, jossa myös sinivioletin mustikan ja valkoisen kalan kontrasti olisi kaunis. Tiskillä oli vain pikkuisia siikoja, mutta päätin että eipä mitään – tehdään pikkuisia leipiä! Kyllä kannatti: ystävilleni tarjoilemani kalaleipäset saivat varsin ihastuneen vastaanoton ja maut sointuivat mielestäni mukavasti yhteen: Suupala kasattiin happamalle, paahdetulle ruisleivälle. Kala asetettiin sen päälle levitetylle tuorejuustopedille ja päälle leikattiin himppunen tuoretta tilliä. Need I say more.

Mustikkagraavin tekoon on monia mainioita ohjeita, mutta itse katsoin  Himahellan tutoriaalin ja rupesin hommiin. Varsinainen ohje kannattaa kurkata linkistä, mutta tässä lisäksi muutama tärppi:

- Merikalan voit graavata tuoreena. Järvikala tulee pakastaa ennen graavausta loisriskin vuoksi.
- Pidä huolta kylmäketjusta: tuo kala kaupasta kylmäkassissa, varmista kotijääkaapin lämpötila (+2 - +6 °C) ja käsittele raaka kala ripeästi.
- Suomut kannattaa jättää kiinni. Näin kala on helpompi ja jämäkämpi siivuttaa.
- Nypi ruodot tarvittaessa. Pikkusiian hentoisia ruotoja en jaksanut nyhrätä irti.
- Väristä tulee tasaisempi, jos villät myös kylkirasvat pois.
- Annostele karkeaa merisuolaa noin 2 rkl ja sokeria noin 1 rkl kalakiloa kohden.
- Jos käytät pakastemustikkaa, valuta enimmät sulamisvedet pois. Tämänkin voi tehdä jääkaapissa, niin raaka-aineet pysyvät kylminä koko ajan. Riko marjat murskaamalla, niin ne antavat enemmän väriä.
- Marjagraavia voi kokeilla myös puolukalla.

Kotitekoinen kikhernepasta

Viime viikonloppuna ruokakokeilua syntyi jos jonkinmoista. Eräs kesäinen kalaresepti vaatii vielä hieman kehittelyä, mutta isäni pastakoneen äärellä koettiin onnistumisia: kauan kokeilulistallani ollut kikhernepasta pääsi vihdoin testiin ja onnistui yllättävän hyvin – joskin tällä kerralla kikhernejauholla (eli gramjauholla) korvattiin vasta osa tavanomaisista pastajauhoista. Rakenteesta tuli moitteeton ja maku vastasi mielestäni tavallista pastaa (mitä nyt pestokerroksen alta maistoin). Kun sitten Helsinkiin päästyäni kokeilin pastantekoa vain kikhernejauhoilla, herne maistui liikaa läpi ja rakenne oli katkeileva. Kyseessä ei tosin ollut kikherneversion kannalta ihan fair game, sillä käytössäni ei ollut enää pastakonetta ja lopputulos oli arvatenkin liian paksu.

Miksi ihmeessä tein pastaa kikhernejauhosta? Italialaiset nonnat ja mammat kieltämättä siunailisivat ja kauhistelisivat kokeiluani. Mitään järkevää syytä ei olekaan. Syön mielelläni ihan tavallista täysjyväpastaa ja ravintolan vitivaalea höttöversiokin menee hyvällä ruokahalulla, mutta kyllähän tärkkelystä korvaava kasviproteiini on ihan hyvä vaihtokauppa pastalautasellakin. Proteiinia kikhernejauhossa on lähes tuplaten, kun verrataan esimerkiksi usein pastan valmistuksessa käytettyyn durumvehnäjauhoon. Kuidun määrässä liikutaan melko samankaltaisissa lukemissa, durum vie hieman pidemmän korren. Jauhojen ravintosisällöt vaihtelevat lähteestä riippuen, pikaisessa vertailussani käytin Finelin ja USDAn tietoja. Keliaakikot ja vilja-allergisetkin ilahtuvat viljattomasta, kokonaan kikhernejauhoista tehdystä versiosta, vaikkakaan maun puolesta sitä en suosittele (ehkä papupastat ovat herneversiota parempia?).

Ravintosisältöä enemmän kokeiluun innostivat kuitenkin muut syyt. Kaupoissa on jo jonkinaikaa myyty muutamia herne- ja papupastoja, ja niiden tekninen toteutus alkoi kiinnostaa: Voisiko niitä tehdä kotona? Kärsisikö maku kovasti? Pastantekointo on peräisin pastahifistelijä-isältäni, jonka pähkinöillä, taateleilla, tuorejuustolla ja limellä täytetyt raviolit ovat niin herkullisia, että ne ansaitsevat erillisen blogipostauksen. Isän huippuunsa viritetty pastaresepti valittiin luonnollisesti myös kikhernekokeilun pohjaksi, ja pastajauhoista vajaa puolet korvattiin kikhernejauholla. Vaikka isä ei olisi samaa mieltä, super fine -laatuiset hifijauhot voi vallan hyvin korvata vaikka sillä durumilla.

Kikhernepasta (tuhdit annokset 3:lle)

110-120 g pastajauhoa (La Tua Farina 00-jauhatus tai durumvehnäjauho)
75 g kikherne- eli gramjauhoa (esim. etniset kaupat, Punnitse ja Säästä, Ruohonjuuri)
1 limen hennosti raastettu kuori
2 munaa
1 rkl oliiviöljyä
1 rkl vettä

jodioitua suolaa keitinveteen
lisukkeeksi: pestoa, basilikaa tai grillattua parsaa, paahdettuja kikherneitä ja pähkinöitä, parmesan- tai pecorino-juustoa

Sekoita jauhot ja limen kuori kulhossa. Seuraavat vaiheet voi tehdä "oikeaoppisesti" pöydällä tai suuressa kulhossa, jossa mahtuu vaivaamaan: Riko kananmuna jauhojen keskelle pieneen kuoppaan ja sekoita jauhot ulkoreunoilta alkaen kananmunaan. Lisää öljy ja vesi. Vaivaa ja venytä taikinaa pöytälevyä tai kulhonpohjaa pitkin pitkään ja hartaasti. Voimaa pitää käyttää. Taikina on valmista levolle, kun se on nahkeaa ja hieman kiiltelevää eikä enää tartu käsiin. Kääri taikina kelmuun ja lepuuta jääkaapissa noin 15-20 min.

Paahda pähkinät sekä (käyttövalmiit) huuhdellut, valutetut kikherneet tässä välissä pannulla niin, että ne saavat hieman väriä. Voit siirtää ne vielä myöhemmässä vaiheessa takaisin miedolle lämmölle jotta saat ne lämpiminä annokseen, mutta paahtamista et myöhemmissä vaiheissa juurikaan ehdi vahtimaan.

Jaa viilentynyt pastataikina neljään osaan ja litistä osat niin, että ne mahtuvat pastakoneen kaulimen läpi. Aloita koneen suurimmasta välistä, rullaa taikina pari kertaa läpi aina välissä kaksinkerroin taittaen ja kavenna väliä. Sopivaksi paksuudeksi totesimme isän kanssa vitosvälin läpi kaulitun pastan. Muita levyjä kaulitessasi aseta jo kaulitut levyt pyyhkeen väliin odottamaan, jotta pasta ei kuivu. Lopuksi pyöritä taikina haluamasi leikkurirullan läpi, me käytimme nauhapastarullaa. Jos pastakonetta ei ole ja jos jaksat, voit käyttää pastan teossa kaulinta ja veistä. Pyöräytä nauhat vehnäjauhossa ja aseta muutamaksi minuutiksi (esim. tuolin karmille pyyhkeen päälle) kuivumaan.

Suolaa keitinvesi ja lisää pastat kiehuvaan veteen. Keitä muutama minuutti, kunnes pastat nousevat pintaan. Valuta kypsät pastat lävikössä, kaada tarjoiluastiaan tai takaisin kattilaan ja pyörittele pari reilua lusikallista pestoa pastan joukkoon. Tarjoile basilikan sekä paahdettujen kikherneiden ja pähkinöiden kera.