Kaalilaatikko Härkiksellä, latva-artisokalla ja puolukoilla

Jos haluat haluat vain kaalilaatikkoa, skippaa proosaosuus ja siirry suoraan lopun reseptiin, sillä innostuin kasvisruoka-aiheesta aika pitkästi.. :)

Kasvisruoka ja erityisesti kasviproteiini ovat hyvää vauhtia valtaamassa suomalaisten lautasia. Sanoma- ja aikakauslehdet ovat pullollaan kasvisreseptejä ja kauppoihin perustetaan vegehyllyjä. Ihmisten innostuksesta ja uteliaisuudesta kertoo myös esimerkiksi kuluneen viikon uutisointi siitä, kuinka Härkiksen myynti on S-ketjun kaupoissa jo ohittanut broilerin paistisuikaleet. Taannoin saimme lukea myös, kuinka Paulig osti enemmistön nyhtökauraa valmistavasta Gold & Green Foodsista. Tämä lupailee suurempaa tuotantokapasiteettia ja sitä kautta supersuositun nyhtiksen parempaa saatavuutta kaupassa.

Kasvisruoan ystävänä en voisi olla vegen kasvavasta suosiosta iloisempi, sillä kasvisruoalla on pitkään ollut tylsä klangi ja kasvissyönti on nähty vaihtoehtoporukoiden turhana puuhasteluna. Nykyinen positiivinen trendi kuitenkin vienee ihmisten ajattelua hiljalleen siihen suuntaan, että kasvisruokakin on vain ruokaa, ei erityisruokaa. Samalla sipsikaljavegaanit, vihisbuumit ja vegaaniset lippakioskit muistuttavat että kasvisruoankaan ei aina tarvitse olla superterveellistä – silläkin voi mässäillä rasvaiset ähkyt siinä missä makkaraperunoillakin.

Ruoan terveellisyys onkin suhteellinen käsite. Yksittäistä ruokaa ei ole mielekästä tuomita terveelliseksi tai epäterveelliseksi, sillä kysymys on kokonaisuudesta: ruokavaliosta pitkällä aikavälillä. Toki toisinaan tuntuu, että munkki menee suoraan vasempaan reiteen tai ravintolassa kauhistellaan, että voi kamala, tässä on nyt sydänkohtaus lautasella. Syyllistyn tähän rituaaliin toisinaan itsekin. Silti tulee muistaa, että kun pääsääntöisesti syö fiksusti, viikkoihin ja päiviin mahtuu myös suklaata ja pullaa.

Runsas punaisen ja prosessoidun lihan käyttö on väestötutkimusten mukaan riskiä lisäävä tekijä esimerkiksi tyypin 2 diabetekselle ja ruoansulatuskanavan syöville (hyvä, vielä relevantti yhteenveto täällä). Terveyden nimissä lihastakaan ei silti tarvitse täysin kieltäytyä, ja totaalikieltäytymisen taustalla ovatkin usein myös eettiset ja ekologiset syyt. Kohtuullinen punaisen lihan käyttö (kypsänä enintään 0,5 kg viikossa) on ravitsemussuositustenkin mukaan ok. Suomalaisten lihansyönti on kuitenkin kasvavan elintason mukana reilusti tuplaantunut 50-luvulta nykypäivään. Suomalaisilla naisilla kypsän naudan- ja sianlihan sekä makkaroiden kulutus oli Finravinto 2012 -tutkimuksen tulosten perusteella keskimäärin 399 g/vk*. Miehillä vastaava luku oli 749 g/vk. Näissä luvuissa mukana eivät ole esimerkiksi lampaanliha, riista ja sisäelimet, jotka nekin kuuluvat suosituksen piiriin. Luvuista kuitenkin jo huomaa, että etenkin miehillä on mistä vähentää.

Muutosta siis tarvitaan, mutta sen tiellä on usein liian jyrkkä ajattelu: usein ajatellaan, että jotta saa terveyshyödyt, pitäisi jättää liha kokonaan tai ryhtyä kasvissyöjäksi. Tällainen ehdottomuus on monelle lannistavaa. Uusi kasvisruokainnostus sen sijaan herättelee kokeilemaan, korvaamaan osittain – jättämään esimerkiksi ns. "maanantaijauhelihan". Omassa ja monien tuttujeni ruokavaliossa liha on juhlaruoka: ravintolapihvi, kylässä tarjottu karjalanpaisti. Näkisinkin mielelläni, että lihaa ostettaisiin harvemmin ja siitä maksettaisiin tuottajalle parempi hinta. Ne maanantaipyörykät ja -pihvit voi pyöräyttää vaikka Härkiksestä, nyhtiksestä, Oumph!sta, soijarouheesta, pavuista, kikherneistä tai mistä nyt ikinä keksii :)

*Lähde: Ovaskainen M-L ,Tapanainen H,  Raulio S, Männistö S ym. Finravinto-tutkimus: Kovan rasvan käyttö kasvoi selvästi vuosina 2007–2012. Suomen Lääkärilehti 2014; 69: 1067-1072a

Sitten siihen reseptiin: sunnuntaina ehtii vähän enemmän, joten satsaa hieman aikaasi vaikka tähän Maku.fi-reseptistä muokattuun täyteläiseen vegekaalilaatikkoon. Härkis sopii siihen paremmin kuin hyvin, ja edelliseltä illalta jäänyt latva-artisokan pohja sekä lisukepuolukat tukevat kaalin omaa täyteläistä makua. Reseptin voi halutessaan toki toteuttaa myös ilman artisokkaa.

Kaalilaatikko Härkiksellä, latva-artisokalla ja puolukoilla
1 1/2 dl puuroriisiä
1/2 tl suolaa
4 dl vettä
2 sipulia
1 latva-artisokan pohja
1 rkl ruokaöljyä
2 tl sitruunan mehua
250 g Härkistä
n. 800 g keräkaalia
1 tl meiramia tai timjamia
1 rkl ruokaöljyä
1 rkl tummaa siirappia
4 dl kasvislientä

päälle korppujauhoa ja margariini- tai voikuutioita 
lisukkeeksi puolukoita

Ennen kuin pääset käsiksi latva-artisokan herkulliseen pohjaan, tarjoile kukinnon lehtien tyvet illanistujaisissa Ruokakonttuuri-blogin mahtavan ja helpon vegemajoneesin kera (artisokan valmistusohjeet täällä, majoneesiresepti täällä). 

Keitä riisi kypsäksi suolalla maustetussa vedessä ja valuta vesi pois. Kuumenna ruokaöljy pannulla. Kuutioi sipulit ja irrota latva-artisokan lehtien alta paljastuva "karvainen" osuus nyhtämällä. Se irtoaa helposti. Kuutioi jäljelle jäänyt pohja ja lisää se yhdessä sipulien kanssa pannulle. Pirskota latva-artisokan päälle sitruunamehu. Anna sipuleiden ja artisokan palasten kuullottua hetki, ja lisää sitten Härkis. Painele suuria palasia pienemmiksi ja anna rapsakoitua hetki pannulla. Mausta ripauksella suolaa, pippuria (huom! Härkiksessä on jo hieman pippuria itsessään) ja meiramia.

Leikkaa kaali sopivan kokoisiksi suikaleiksi. Kuumenna ruokaöljy isossa padassa ja lisää kaalinpalaset noin 5-10 minuutiksi pehmentymään. Sekoittele välillä, jotta öljy tarttuu kaaliin. Kun kaali on hieman "muhentunut", valuta päälle siirappi ja sekoita hyvin. 

Sekoita kaalien joukkoon riisi ja härkisseos, ja levitä massa isoon uunivuokaan. Kaada päälle kasvisliemi. Jos pidät rapeasta kuoresta, ripottele päälle korppujauhoa ja lisää margariini- tai voinökäreitä. 

Paista 200-asteisen uunin alatasolla noin tunnin ajan. Jos laatikko tummuu liikaa, peitä se foliolla. Tarjoile puolukoiden kera.

Vegaaninen mango-sitruunajuustokakku

Tänään nostin pikkuruisen kesä-cocheni kytkintä Ruokakeskon pihasta viimeistä kertaa. Tai toivottavasti vain kesän viimeistä - toki haluan nähdä työporukkani vielä uudestaan. En voi käsittää, kuinka nopeasti kesä kuluttajaneuvojan pestissä kului! Nyt olo on hieman kliseisesti sanottuna haikea, mutta samalla onnellinen.

Pieni haikeus on itsestäänselvyys, kun joutuu jättämään porukan, johon on kesän mittaan kovasti tykästynyt. Onni kumpuaa siitä, että olen kesän ajan saanut haastaa itseäni välillä kiperissäkin tilanteissa ja tuntenut selvinneeni niistä kunnialla (tai ainakin hengissä). On tullut olo, että pärjään ja osaan. Ja ehkä vielä jättimäistä jäähyväistuotekassiakin hienommat kotiinviemiset ovat ne opit, joita olen kuluttajaneuvonnan ja tuotetutkimuksen konkareilta saanut.

Erityisen kiitollinen olen aivan mahtavalle esimiehelleni, jonka ansiosta kiinnostuin vegaanisesta leivonnasta. Lähtöpäivän kahvipöytään leipomassani vegaanisessa kakussa hyödynsinkin yhtä hänen antamistaan vinkeistä: soijatuorejuusto, -rahka ja -jogurtti hyytyvät paistettaessa ja korvaavat leivonnaisissa näppärästi kananmunaa.

Leipomassani mango-sitruunajuustokakussa yhdistyivät Maijan Makia -blogista napattu (joskin hieman muunnettu) paistettavan vegaanisen juustokakun perusrunko ja hiljattain somessa pyörinyt ajatus tikkataulukakusta. Makumaailman halusin koostaa syksyn tullen satokauttaan käynnistelevistä eksoottisista hedelmistä: mangosta, sitruunasta ja passiohedelmästä.

Vegaanisuus ei vienyt kakulta mitään, päinvastoin makumaailma pysyi ihanan raikkaana. Kakku hieman halkeili jäähtyessään, mutta tämä ei juuri herkuttelua haitannut - kolot peittyivät, kun kakkupalojen päälle lusikoitiin herkullista mango-passiokastiketta.

Vegaaninen mango-sitruunajuustokakku
200-220 g Digestive-keksejä
50 g vegaanista margariinia (esim. Keiju Laktoositon 70%)
2 rkl appelsiinimehua

1 prk soijatuorejuustoa (Esim. Tofutti 225 g)
n. 600 g (1 1/2 prk) soijarahkaa (Alpro Go On maustamaton)
2 kypsää mangoa
3 rkl perunajauhoa
1 sitruunan mehu ja kuori
1-1 1/4 dl sokeria
1 vaniljatangon siemenet

Kastike:
1 kypsä mango
3 kypsää (ruttuista) passiohedelmää
1 sitruunan mehu
2-4 rkl vettä
3 rkl sokeria




Valmista pohja murskaamalla keksit ja sekoittamalla niiden joukkoon margariini sekä appelsiinimehu. Pingota leivinpaperi irotohjavuoan (halk. 20 cm) pohjalle ja sivele reunat rasvalla. Painele muruseos vuokaan.

Kuori, leikkaa ja soseuta mangot tasaiseksi soseeksi. Notkista toisessa kulhossa soijatuorejuusto ja sekoita siihen 2/3 soijarahkasta sekä osa muista aineista: vaniljansiemenet, puolikkaan sitruunan mehu ja kuori, 2 rkl perunajauhoista ja makusi mukainen määrä sokeria. Jaa seos kahteen kulhoon, ja sekoita toisen kulhon seokseen mangosose. Lisää jäljelle jääneeseen seokseen loppu soijarahka, perunajauho, toisen sitruunanpuolikkaan mehu ja kuori sekä tarvittaessa vielä ripaus sokeria. 

Kaada seoksia vuorotellen vuoan keskelle siten, että vähitellen syntyy tikkataulua muistuttavia sisäkkäisiä renkaita. Paista kakkua aluksi n. 20 min 175 asteessa uunin keskitasolla. Laske uunin lämpö 150 asteeseen ja laita kakku uunin alatasolle. Jälkimmäisessä vaiheessa sopiva paistoaika riippuu uunista: itse paistoin vielä noin 30 min + n. 10 min siten, että kiilasin uunin luukun auki puisella lastalla (kosteus haihtuu tehokkaammin). Kakku on valmis, kun se ei heiluteltaessa enää hylly, vaan vain hieman tutisee. Ota kakku uunista ja anna jäähtyä rauhassa noin puoli tuntia, ennen kuin irrotat vuoan varovasti lastan avulla. Seisota jääkaapissa yön yli, maku on parhaimmillaan seuraavana päivänä.

Valmista kastike kakun kaveriksi joko tuoreversiona tai nopeasti hellalla kiehauttaen: kuori, pilko ja soseuta yksi mango. Lisää muut ainekset ja sekoita tasaiseksi, itse myös kiehautin hillomaisemman rakenteen saadakseni. Purkita, jäähdytä ja tarjoile kakun kanssa seuraavana päivänä.

Baked Alaska -uunijäätelö Nutellalla ja banaanilla

Niin se sitten meni tämä uunijäätelökokeilu, vähän pieleen. Eikä ollut muuten ensimmäinen laatuaan, näitä riittää. Jotta ette erehtyisi luulemaan, että keittiössäni koetaan pelkkiä onnistumisia, perustan tunnistekansion myös pieleen menneille leivontakokeiluilleni. Varoittava esimerkki lienee toisinaan sekin hyödyksi muille; joku onneton on jo pudonnut kaikkiin sudenkuoppiin, eikä muiden enää tarvitse! Autan mielelläni.

Tämän viikonlopun ei-niin-onnistunut kokeiluni oli siis Baked Alaska, kotoisammin uunijäätelö. Siitä on olemassa monia variaatioita, mutta perusrunko koostuu sokerikakkupohjasta, jäätelösisuksesta sekä marenkihunnusta, joka toimii eristeenä ja estää jäätelöä sulamasta uunissa. Oma syksylohtuversioni piti sisällään suklaa- ja vaniljajäätelökerroksien lisäksi Nutella-levitettä, banaaniviipaleita sekä suolapähkinöitä.

Vieraidemme arvio: brutti ma buoni. Rumaa mutta hyvää.

Jos nyt rakentavasti ajatellaan, uunijätskille tulleet vieraamme olivat jenkkityyliseen makumaailmaan kovin tyytyväisiä. Santsikierroksia tehtiin kaksi tai kolmekin. Se surkuttelun aihe näkyy yllä kuvassa: jätskin eristys falskasi ja jäätelö alkoi paiston aikana sulaa marenkihunnun alta. Baked Alaskan paistolämpötilan tulee olla korkea (250), jotta marenki ruskistuu nopeasti ja (eristyksen toimiessa) jäätelö ei ehdi lämpiämään. Todennäköisesti oman Alaskani epäonnistuminen johtui joko liian lähellä uunivastusta paistamisesta tai huhtiloinnista marengin leivittämisessä eli eristämispuuhassa.

On tietysti vielä se yksi, nähdäkseni todennäköisin vaihtoehto: koska sulavalta jäävuorelta näyttävä tekeleeni muistutti lähinnä ilmastonmuutosta lautasella, epäonnistumiseni saattoi johtua uunijäätelöjumalien tavasta näpäyttää eläinperäisten raaka-aineiden käytöstä. Ilmiselvästi hekin ovat jo siirtyneet nykyaikaan ja yrittivät vain viittilöidä ekologisesti kestävämpien vaihtoehtojen suuntaan: selvä kehotus soijajäätelön käyttöön sekä aquafabamarenkiin! Sitä se oli, johan helpotti.

Baked Alaska -uunijäätelö Nutellalla ja banaanilla
sokerikakkupohja:
3 kananmunaa
1 dl sokeria
3/4 dl vehnäjauhoja 
1/2 dl perunajauhoja 
2 rkl sokeritonta kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta

n. 3/4 l suklaajäätelöä
1 l vaniljajäätelöä
puoli purkkia Nutellaa tai muuta hasselpähkinäkaakaolevitettä
paahdettuja suolapähkinöitä
banaani

3 kananmunan valkuaista
1,5 dl sokeria, johon sekoitettuna 1 tl perunajauhoa


Valmista sokerikakkupohja: Vatkaa huoneenlämpöiset munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää vähitellen keskenään sekoitetut kuivat aineet. Kaada taikina uunipannulle tai suureen kakkuvuokaan ja paista 200-asteisen uunin keskitasolla noin 5-8 min paistoastian laakeudesta riippuen. Kun puiseen tikkuun ei tartu enää taikinaa, pohja on valmis. Jäähdytä ja leikkaa juuri ja juuri kulhon reunat ylittäväksi pyöreäksi levyksi ja anna jäähtyä. Itselläni käytössä oli Ikean metallikulho, halkaisija 20 cm.

Vuoraa kyseinen kulho tuorekelmulla ja painele hieman pehmentynyt suklaajäätelö tiiviiksi kerrokseksi kulhon pohjalle. Pakasta noin 15 min. Painele sitten vaniljajäätelö tiiviiksi kerrokseksi suklaajäätelön päälle ja pakasta jälleen 15 min. Laita uuni lämpiämään 250 asteeseen. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja lisää vähitellen sokeri-perunajauhoseos. Marenki on valmista, kun se on kiiltävää ja vatkaimella voi nostella pysyviä huippuja.

Ota jätskikulho pakkasesta. Levitä jäätelön päälle ripeästi Nutellaa, banaaniviipaleita sekä paahdettuja pähkinöitä ja painele pohjalevy tiiviisti kaiken kanneksi. Kippaa kulho ympäri uuninkestävälle tarjoiluastialle ja irrota varovasti sekä kulho että kelmut jäätelökummun päältä. Levitä marenki tiiviiksi peitoksi jäätelön ja pohjan yli siten, ettei astian ja marengin väliin jää yhtäkään aukkoa. Paista 250 asteessa muutamia minuutteja, kunnes marenki on ruskistunut. Tarjoa heti.




PS. Kaikki taitavat Alaskan paistajat ja uunijäätelöjumalat: kertokaahan kikkanne kommentteihin, kiitos! :)

Omena-inkivääripuustit

Blogini nimi konkretisoituu juuri näihin aamuihin. Niihin, joina herättäjänä on puhelimen sijasta valo, aamupalana puuron sijasta pulla. Arki on arvokasta ja puurokin lemppariani, mutta suorittajapersoonana tunnustan rauhoittuvani kunnolla vasta, kun päivällä ei ole päämäärää.

Idean omena-inkivääripuusteista sain jo perjantai-iltana omenaa rouskutellessani. Syöjiäkin oli tiedossa, sillä vieraita oli tulossa lauantai-iltapäiväksi. Laitoin pullataikinan alulle kylmällä nesteellä ja kuivahiivalla (ks. vinkit esim. täältä) ja annoin sen kohota jääkaapissa yön yli. Raastoin omenat ja inkiväärit valmiiksi. Aamulla sainkin kieriskellä kiireettömyydessä, sillä pullataikina tarvitsi enää kaulia, täyttää, kohottaa ja paistaa. Aktiivista tekemistä tämä vaati noin 30 minuuttia.

Näiden pullien väliin raastettava kotimainen vihreä omena hilloutuu yhdessä kanelin, sokerin ja inkiväärin kanssa sopivan mausteiseksi mutta raikkaaksi täytteeksi. Tuoksu on huumaava. Kylkeen kuppi (kulhollinen) teetä, päivän uutiset auki, ja aamutunnit on tuhlattu mitä parhaimmalla tavalla.

Puusteja varten tarvitaan siis pullataikinaa. Pullataikinaohjetta lienee turha tähän kirjoittaa, se on jokaisen vehnäjauhopussin kyljessä. Jos pussi on kuitenkin nakattu roskiin ja jauhot säilytysastiaan, voit kurkata ohjeen esimerkiksi Valion tai Myllyn Parhaan sivuilta. Myllyn Parhaalla ohjeen alussa on pitkä sepustus, mutta se sisältää hyviä vinkkejä.

Ainakin on hyvä muistaa:
- Maidon voi korvata vedellä
- Kananmunan voi jättää pois tai korvata 1/2 dl:lla soijajogurttia tai omenasosetta. Nekin mehevöittävät taikinaa, eikä kananmunaa tai sitä korvaavaa ainesosaa tarvita välttämättä laisinkaan. Halutessaan pullat voi myös voidella kananmunan sijasta soijajogurtilla.
- Puolen litran puustitaikinaan sokeria ei tarvita kuin 1 dl, sillä sitä ripotellaan puustin väliin kuitenkin.
- Jauhoja ei välttämättä tarvita aina mainittua määrää, sillä jauhojen tuoreus ja karkeusaste vaikuttavat niiden nesteensitomiskykyyn huomattavasti. Taikina on hyvää kohotettavaksi, kun se vaivattaessa irtoaa jo alustastaan mutta on vielä notkeaa ja löysähköä. 
- Pullataikinan voi kohottaa yön yli, jos käyttää kylmää nestettä sekä kuivahiivaa ja vaivaa taikinaa hyvin ennen kohotusta.
- Pullataikinaa voi valmistaa täyden annoksen (nestettä 0,5 l) ja leipoa esimerkiksi vain puolet puusteiksi ja puolet pulliksi. Itse puolitin taikinan ainesten määrän, sillä tästäkin määrästä tuli jo pari pellillistä puusteja.

Puustit kannattaa kiertää vähän tiukemmalle, jotta ei tule tuollaisia holvikaaria..

Omena-inkivääripuustit n. 25-30 pientä puustia, 2 pellillistä
puoli annosta pullataikinaa (nestettä 2 1/2 dl jne.)
n. 50 g sulatettua voita tai margariinia 
kanelia
sokeria
n. 3-4 dl kotimaista vihreää omenaa raasteena 
n. 2,5 cm pala tuoretta inkivääriä raastettuna
tilkka sitruunanmehua

Valmista pullataikina. Raasta omena sekä inkivääri. Omena kannattaa raastaa tavallisen raastimen suurimmilla rei'illä, inkiväärissä kannattaa käyttää terävämpää ja pienireikäisempää raastinta. Purista puolikkaan sitruunan mehu omenaraasteen joukkoon makua kirkastamaan. Omena- ja inkivääriraasteet kannattaa pitää erillään, jotta molempia pystyy levittämään tasaisesti pullataikinalle.

Vaivaa kohonneesta pullataikinasta ilmakuplat pois. Painele ja kauli se jauhotetulla alustalla suorakaiteen muotoiseksi levyksi (n. 30 x 45-50 cm). Levitä levylle tasaisesti sula rasva ja ripota tasaisesti sokeria sekä runsaasti kanelia. Levitä levylle tasaisesti myös omena- ja inkivääriraasteet. 

Jotta saat aikaiseksi pieniä puusteja, puolita levy taikinapyörällä tai veitsellä kahtia pitkän sivun suuntaisesti (lyhyeltä lyhyelle sivulle). Kääri molemmat puolikkaat puolituskohdasta reunoille päin tiiviiksi rulliksi. Siivuta rullat vinottain (ks. kuva vas.) puusteiksi, käännä puustin kapeampi sivu ylöspäin ja paina se jauhoon kastetulla sormella pullan sisään. Nostele puustit väljästi uunipelleille ja paista 200 asteessa uunin keskitasolla n. 12 minuuttia tai kunnes pullat ovat pohjistaan ruskeita.

Puolukkaiset masariinileivokset

Tiedättekö sen vaaleanpunaisen leivonnaisen, jonka jokainen makealle ja vaaleanpunaiselle perso on lapsena vonkunut kahvilan vitriinin takaa? Sen, jonka syö soikeasta foliovuoasta jo silmillään ja jonka kuori napsahtaa lusikan alla? Se on masariini – ruotsalainen klassikkoleivos, joka jonkin itselleni tuntemattoman kytköksen kautta kantaa 1600-luvulla eläneen italialais-ranskalaisen kardinaalin ja poliitikon, Jules Mazarinin, nimeä.

Masariinista on monenlaisia versioita ja muunnoksia, mutta etenkin kaupan masariineja ostetaan usein vain kertaluontoisesti: ensikertalaista ne ehkä houkuttelevat maistamaan, mutta ovat usein aivan liian ällömakeita ja jättävät jälkeensä lähinnä karvaan pettymyksen sekä loputtoman janon. Jo kerrasta oppii, ettei näitä enää.

Masariinia viimeksi vuosikausia sitten maistaneena päätin antaa klassikolle uuden mahdollisuuden ja terävöittää leivoksen uuteen uskoon. Tämä onnistui juuri sopivan karvaalla ja raikkaalla puolukalla. Sokerikuorrutteen vuoksi lopputulos oli edelleen makea, mutta täytteen joukosta poksahtelevat puolukat toivat makuun jo kaipaamaani tasapainoa. Leivoksen pieni koko puolestaan ehkäisi pahimman sokerihalvauksen.

Ja myönnettävähän se on, että suurin motivaatio näiden leipomiseen taisi olla se sama, joka kaupassa ja kahvilassakin kiinnittää katseen: vietävän suloinen vaaleanpunainen väri.

Puolukkaiset masariinit (n. 18-20 kpl)
Murotaikina:
100 g voita tai leivontamargariinia
1/3 dl sokeria
1/3 tl suolaa
1 tl kanelia
2 1/2 dl vehnäjauhoa
1 dl ruisjauhoa

Täyte:
kokonaisia puolukoita

150 g mantelimassaa
1 kananmuna
2 dl puolukkasurvosta
1-2 tl sitruunanmehua
1 rkl perunajauhoa

Kuorrute:
3 dl tomusokeria
1-2 tl sitruunanmehua
puolukkasurvoksesta siivilöityä nestettä värjäämiseen ja notkistamiseen

Vatkaa huoneenlämpöinen rasva, sokeri, suola ja kaneli tasaiseksi massaksi. Sekoita joukkoon kananmuna ja lisää pienissä erissä myös keskenään sekoitetut vehnä- ja ruisjauhot. Kääri taikina muovikelmuun ja anna jämäköityä jääkaapissa noin 30–45 min. 

Painele reilu määrä (n. 300 g) puolukoita sauvasekoittimella survokseksi ja lisää joukkoon 1–2 tl sitruunanmehua makua kirkastamaan. Kaada 2 dl survosta mantelimassan joukkoon korkeareunaiseen kulhoon. Laita loppu survos siivilään pienen kulhon päälle valumaan, jotta siitä erottuu myöhemmässä vaiheessa tarvittavaa punaista mehua. Sekoita mantelimassa ja puolukkasurvos keskenään, lisää muut ainekset ja vatkaa tasaiseksi. 

Ota taikina jääkaapista ja painele se voideltujen leivosvuokien pohjalle ja reunoille. Lusikoi pohjalle muutamia puolukoita ja ripsauta päälle hieman sokeria. Itse esipaistoin pohjia tässä vaiheessa 200 asteessa 5 min, jotta ne varmasti kypsyvät ja jotta puolukat ehtivät hieman esilämmetä. Ota vuoat uunista ja lusikoi päälle täytettä niin, että reunaan jää vielä noin 1/2 cm tilaa (täyte nousee jonkin verran). Paista 200-asteisen uunin keskitasolla vielä noin 13–15 min.

Jäähdytä leivokset lähes huoneenlämpöisiksi. Sekoita tomusokeriin aluksi 1 tl sitruunanmehua ja notkista puolukkasurvoksesta erottuneella mehulla. Tarkista maku, lisää tarvittaessa sitruunaa ja kuorruta masariinit. Kuorrute on rakenteeltaan sopivaa, kun se valuu lusikasta mutta jättää jälkeensä hetken koholla pysyviä kuvioita massan pinnalle. Koristele leivokset puolukoilla ja aseta vartiksi jääkaappiin jähmettymään. Tarjoile puolukoiden kera.

Mocktail omppusiirapista

Parhaimmat kokit ovat kai heitä, jotka ottavat tuikitavallisen raaka-aineen, tekevät taikojaan ja tuovat eteesi jotakin täysin uutta ja jännittävää. He pistävät luovuutensa peliin ja kunnioittavat raaka-ainetta – ja he yleensä myös hyödyntävät siitä kaiken.

Telkkarista olen tämän oppinut, en suinkaan lukeudu parhaimpiin kokkeihin. Huomasin kuitenkin, että esimerkiksi Netflixin loistavassa Chef's table -dokkarisarjassa esiintyneitä kokkeja yhdisti juurikin rakkaus ja kunnioitus raaka-ainetta kohtaan. Dokumentteihin haastatellut kokit luotsaavat maailman parhaita ravintoloita, ja he kaikki puhuivat ruoasta lähes herkistävän kauniisti ja oivaltavasti. Ja se, minkä sinä hukkaat, on heidän aarteensa: he uuttavat kuoresta maun ja keittävät luista liemen.

Ihastelusta ja jaarittelusta sitten siihen simppeliin ja hyvään raaka-aineeseen: omenaan. Kerroin taannoin ostaneeni Tukholmasta Lotta Kühlhornin Fruckt o grönt -keittokirjan. Tämä kuvitukseltaan varsin suloinen opus sisältää sekin yksinkertaisuudessaan kauniita, raaka-ainetta kunnioittavia reseptejä. Viikonloppuna pääsinkin testaamaan Lotan omenasiirappireseptiä, kun äitini toi kylään tullessaan juuri ja juuri omenasoseen keittoon sopivan kypsiä omenoita pihapuustaan. 

Sivutuotteena soseen keitosta jäi tietysti kasa kuoria, joista syntyi Lotan reseptiä mukaillen mitä herkullisin omenasiirappi. Tuntuikin siltä kuin olisin päässyt osaksi salaseuraa; osaksi heitä, jotka tietävät omenankuorien olevan puhdasta kultaa. Toki tiedetään, että useimmiten maku on voimakkaimmillaan kuoressa, ja sitruunankuorta sekä taannoin raparperinkuorta olen keittiössäni käyttänytkin. Omenankuoret sen sijaan olen aina siivonnut biojätteeseen. 

Voi olla, että olen viimeinen omenankuorien herkullisesta hyötykäytöstä kuuleva myöhäisherännäinen. Silloin viisaita olette te, jotka olette sekoittaneet herkkumocktailinne tai -cocktailinne omatekoisesta omppusiirapista jo pidemmän aikaa ;) 

Omppusiirappi (muokattu Lotta Kühlhornin reseptistä pienin muutoksin)
3,5–4 dl omenankuoria
3 dl fariinisokeria (muukin tumma ja toffeinen sokeri käy)
3 dl vettä
1 kanelitanko
noin peukalonpään kokoinen pala tuoretta inkivääriä viipaleina

Lämmitä ja kiehauta ainekset kattilassa. Anna kiehua hiljalleen noin 10 minuuttia. Säilö lämmin liemi kuumalla vedellä huuhdeltuun tiiviiseen pulloon tai purkkiin.

Lotta neuvoo lisäämään siirappia esimerkiksi pannukakkujen päälle tai teen sekaan, mutta itse halusin sekoittaa siitä koko porukalle mocktailit, eli alkoholittomat cocktailit. Juomat tein suoraan laseihin ja mitat ovat suuntaa-antavia, sillä en omista kunnon cocktail-välineitä.

Omppumocktail (ohje yhdelle)
5 cl omenasiirappia (tai oman maun mukaan)
1 cl sitruunanmehua
1/2 tl raastettua sitruunan kuorta
1/2 tl inkivääriä raastettuna/hakattuna
n. 6 cl Indian Tonicia 
paljon jäitä
koristeluun sitruunan kuorta

Mittaa jääkaapissa jäähdytettyyn lasiin omenasiirappi ja sitruunanmehu. Sulje sitruunankuori- ja inkivääriraaste teesihtiin ja upota sihti lasiin antamaan makua. Murskaa jäät tehokkaan monitoimikoneen leikkuriterällä ja täytä lasi jäillä. Kaada päälle tonic ja sekoita juoma teesihdillä. Koristeeksi voit vuolla palan sitruunan tai omenan kuorta. Omenan kuori tummuu, joten se kannattaa kastaa sitruunamehuun ennen koristelua.

Millaistakohan siirappia nektariinin tai persikan kuoresta saisi aikaiseksi? Entä miten toimisi persimon?

Mehevät mustaherukka-suklaacookiet

Marja-aikana sykkeeni on paria tahtia tavallista kiivaampi. Ihan pari läpätystä liikaa. Toimintavalmius on jatkuva: autossani on kumisaappaat ja Marjukat, tuulitakki ja ämpärit. Pinkki pipo, joustavat housut, hyttysmyrkky.

Mustikka-aika on mennyt onnellisessa sumussa, eivätkä viime viikkojen mustikkapannacotat, rukiiset mustikkataskut ja mustikkajäädykkeet ole ennättäneet blogiin saakka. Parissa viikossa vimmakin on jo ehtinyt vaihtua toiseksi: mustikasta mustaherukkaan. Kun sain haltuuni puoli ämpärillistä täydellisiä, kiiltävänpulleita mustaherukoita, oli jo korkea aika kirjoittaa leipomuksistani tännekin.

Mustaherukan kanssa harva asia toimii yhtä hyvin kuin tumma suklaa. Logiikka on tietysti selvä: kaksi tummaa, täyteläistä ja hieman kipakkaa yhdessä. Liitto toteutuu mielestäni hyvin näissä mustaherukka-suklaacookieissa, jotka banaanin ja soijajogurtin mehevöittäminä muistuttavat ehkä enemmän brownieita kuin cookieita. Näitä helppotekoisia herkkuja tein opiskelukavereilleni, ja joukossamme olleen vegaanin huomioidakseni jätin munat ja maitotuotteet kauppaan.

Mustaherukka-suklaacookiet n. 35+ kpl

175 g leivontamargariinia (ks. vegaaneille sopivat)

1 dl sokeria

1 dl fariinisokeria

2 (isohkoa) banaania

3/4 – 1 dl maustamatonta soijajogurttia

3 1/2 dl vehnäjauhoja

1,5 dl kaurahiutaleita

4 rkl sokeritonta kaakaojauhetta

3/4 tl soodaa

1tl kanelia

150-160 g väh. 70 % suklaata (ks. vegaaneille sopivat)

mustaherukoita

Uuni lämpiämään 175 asteeseen. Vaahdota huoneenlämpöinen margariini ja sokerit. Muussaa banaani sauvasekoittimella ja sekoita soijajogurtin kanssa sokeri-rasvaseokseen. Yhdistä kuivat ainekset ja sekoita ne vähitellen taikinaan. Rouhi suklaa haluamasi kokoisiksi paloiksi ja kääntele taikinan joukkoon. 

Nostele taikinasta uunipellille leivinpaperin päälle n. 1 rkl kokoisia palleroita. Nämä eivät leviä kovin paljoa, joten taputa ja muotoile keksit kostutetuin sormin hieman litteämmiksi. Paina mustaherukoita keksien pinnalle. Paista 175 asteisessa uunissa noin 15-20 min tai niin kauan, että cookie irtoaa kokonaisena leivinpaperista haarukalla nostettaessa.

Seuraavaksi haikailen mustaherukan lehtien perään, sillä mieleni tekee ihanaa Louhisaaren juomaa! 8)