Keskikesän mansikka-raparperibrita

Kuva: Jenni Julin.

Ahh - nyt se alkoi, kesäloma! Vasta näin illan tullen työadrenaliinit ovat hälventyneet ja ansaittu lasi viiniä on rauhoittanut ymmärtämään, että nyt tosiaan otetaan iisisti vaan. Kolme viikkoa vapaata, koska viimeksi?! Nyt on sopiva hetki katsoa vielä viikko taaksepäin juhannukseen, ja huomisesta lähtien vedetään sitten keuhkot täyteen uusia kesämuistoja.

Kesämuistot kieppuvat usein ruoan ympärillä - grillaat kavereiden kanssa, poksautat herneenpalkoja auki torilla, nuolet auringon sulattamaa jäätelöä kämmenselältä ja syöt mansikoita, kunnes maha tulee kipeäksi.

Jokunen mansikka säästyy myös kakun päälle, sen keskikesän kotoisan, jonka päälle ei tehdä kiillettä ja jonka reunoja ei pursoteta. Paistetaan ja kasataan vaan. Britakakku on juuri sellainen: sopiva yhdistelmä perinteistä kakkupohjaa, makeaa marenkia, raikasta rahkatäytettä ja kesän parasta marjaa.

Kuva: Jenni Julin.

Mansikka-raparperibritakakku
Pohja:
125 g voita tai margariinia
1 dl sokeria
3 keltuaista 
1,5 dl jauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl kardemummaa
1 dl maitoa

Marenki:
3 valkuaista
1,25-1,5 dl sokeria
(1 tl perunajauhoa tai maissitärkkelystä)
(1 tl sitruunanmehua)

Täyte:
2 dl kuohukermaa
1 vaniljatangon siemenet 
1/2 sitruunan raastettu kuori
1 tl vaniljasokeria
250 g rahkaa
1-1,5 dl raparperisosetta (noin. 1/4 litraa raparperikuutioita, 0,5 dl sokeria, 0,25 dl vettä. Keitä sosemaiseksi ja jäähdytä, tästä tulee hieman ylimääräistä). 
(Tarvittaessa lisää sokeria)
Mansikoita
Minttua, sitruunamelissaa tai syötäviä kukkia

Vatkaa pehmeä rasva ja sokeri kuohkeaksi mössöksi (miksi aina sanotaan vaahdoksi? Ei niistä kyllä vaahtoa saa millään.) Vatkaa keltuaiset joukkoon yksi kerrallaan. Yhdistä kuivat aineet keskenään ja lisää vuorotellen maidon kanssa taikinaan. Levitä taikina voidellulla leivinpaperilla vuoratulle uunipannulle. Voit helpottaa jämäkän taikinan levittämistä kostuttamalla käyttämäsi lastan tai sormesi.

Valmista marenki: Vatkaa valkuaiset jo hieman huippuja muodostavaksi vaahdoksi. Sekoita perunajauho sokeriin, ja vatkaa seos vähitellen valkuaisvaahtoon. Vatkailun loppupuolella lisää sitruunamehu. Perunajauho ja sitruunamehu parantavat marengin pysyvyyttä ja volyymiä, mutta hyvää tulee ilman niitäkin. Valmis marenki muodostaa huippuja eikä tipu kulhosta, vaikka kääntäisit sen ylösalaisin. Levitä marenki pohjataikinan päälle ja paista 180 asteessa uunin keskitasolla noin 20-30 min tai kunnes pinta on kauniin ruskea. Jos pohja ei vaikuta kypsältä, kypsennä alatasolla vielä hetken foliolla peitettynä. 

Valmista täyte: Vatkaa kerma kevyeksi vaahdoksi (ei kovaksi ja pöperömäiseksi asti). Notkista rahka, sekoita siihen raparperisose ja lisää kerma hiljaa vatkaten seoksen joukkoon. Raasta 1/2 sitruunan kuori ja irrota vaniljatangon siemenet, ja sekoita yhdessä vaniljasokerin kanssa täytteeseen. Leikkaa mansikat halutessasi siivuiksi tai pieniksi kuutioiksi.

Puolita jäähtynyt kakkupohja ja irrota puolikkaat varovasti leivinpaperista. Kokoa kakku esimerkiksi isoon uunivuokaan: Levitä täytettä, mansikoita ja minttua pohjapuolikkaan päälle, aseta toinen puolikas niiden päälle ja viimeistele lopuilla täytteillä.

Montako mansikkakakkua sinä olet jo tänä kesänä tehnyt – tuleeko tästä ensimmäinen? :)

Testissä: Mirror glaze cake

Älä testaa mitään uutta silloin, kun on vieraita tulossa. Tätä neuvoa en noudata koskaan, jääräpäinen kun olen. Testailen lähes aina uusia juttuja silloinkin, kun pitäisi tai olisi kiva onnistua. Välillä touhu menee tyhmänrohkeaksi ja sokea itseluottamus potkaisee takaisin kuin haulikko: sovellat reseptiä liikaa, kakku ei hyydy, täyte juoksettuu tai pohja jymähtää vuokaan.

Mutta sitten on ne onnistumiset, jolloin hermot ja ärräpäät säästyvät, ja voi todeta kokeilun kannattaneen. Esimerkiksi juhliin leipomani ensimmäinen Mirror Glaze Cake eli peilipintainen kakku onnistui, ja jopa ihan nätisti! :) Noudatinkin [melko] kuuliaisesti ohjeita, mitä nyt sokerimäärissä vähän vähensin ja käytin raparperisosetta mangososeen sijasta.

Peilikirkkaaksi hyytyvä Mirror Glaze -kuorrutus syntyy valkosuklaan, liivatteen, sokerin, glukoosisiirapin ja kondensoidun maidon yhdistelmästä. Glukoosisiirappi saattaa ostoksena tuntua oudolta, mutta koska se esiintyy lähes jokaisessa Mirror Glaze -ohjeessa, hankin sitä itsekin kiltisti parin desin kokoisen putelin. Ehkä koostumuksen kannalta on tärkeää, että seoksessa on enemmän glukoosia kuin fruktoosia? Niin tai näin, riskejä ei nyt otettu.

Ja hieno tuli! Kurkkaa käyttämäni ohje täältä, ja lukaise myös vinkkilistani läpi:

• Pääset vähemmällä, jos käytät kaupan valmista kakkupohjaa. Samaa jauho-kananmuna-sokerimössöä nekin ovat. Itse käytin kaksi valmispohjaa, enkä hyydytellyt täytettä niiden lisäämisen välillä. Ole annostelussa viisaampi kuin minä, jolla päällimmäinen pohja meinasi pilkistää täytteen alta: aseta vuoan pohjalle ensin kakkupohja, n. 1/3 täytettä, toinen kakkupohja ja lopuksi 2/3 täytettä.
• Korvasin täytteessä mangososeen raparperisoseella: 1/2 litraa raparperikuutioita, 1 dl sokeria, 0,5 dl vettä -> ainekset sekaisin, keitä kunnes raparperit hajoavat ja rakenne on sosemainen, jäähdytä, käytä vain reseptissä tarvittava 4 dl.
• Sitruunanmehun lisäksi lisämakua saa kuoresta: lisää 1 limen tai puolikkaan sitruunan kuoriraaste täytteeseen sekoittelun loppuvaiheilla. Lime sopii raparperin kanssa raikkaaseen kesäkakkuun.
• Mirror Glaze -kuorrutteessa käytin geelivärin sijaan punaista nestemäistä elintarvikeväriä. Toimii!
• Hentoisia kuvioita saa, kun värjäyksen tekee kuten tällä videolla: jaa värjäämistä vaille valmis kuorrute kahteen astiaan, tiputa toiseen väriä vain tippa tai kaksi ja toiseen taas sen verran, että väri on huomattavasti syvempi. Kaada vaaleampi kuorrute tummempaan, ja pyöräytä lusikkaa vain pari kertaa kuorrutteen läpi - ei kunnon sekoitusta. Kun kuorrute kaadetaan kakun päälle, epätasainen väri saa aikaan hienoja juovia sen pintaan. 

Meinaatko sinä leipoa juhannukseksi jotain uutta vai ottaa rennosti vaan? :)

Raparperi-mansikkapiirakka Omar-toscalla

Se on se jokakeväinen raparperirakkaus, joka taas vaivaa. Onneksi apu on ollut lähellä: raparperia on saatu niin työkavereilta kuin vanhempien naapureilta, ja pari nippua on kannettu kaupastakin. Ideoita raparperien hyödyntämiseksi on taas vaikka kuinka! Raparperitosca on niistä ensimmäinen - ja ehkä myös helpoin valmistaa :)

Toscapiirakka tai -kakku on makea klassikko, joka lienee kiertänyt suomalaisissa kahvipöydissä vähintään yhtä kauan kuin isoäitien pöytähopeat ja kakkuastiastot (nekin kuvassa). Runsas mantelikuorrutus tehdään yleensä suoraan pohjan päälle, mutta kesäversio syntyy sujauttamalla väliin runsaasti kirpeää raparperia ja raikasta mansikkaa.

Toscan sulattelin kaappiin jemmaamistani Omar-karkeista, mutta vähemmälläkin kääreiden kuorimisella ja roskamäärällä pääsee, jos toscan valmistaa perinteisesti kuten täällä. Namia tämä on joka tapauksessa!

Raparperi-mansikkapiirakka Omar-toscalla 
(pellillinen / 24 palaa)

Pohja:
150 g voita tai leivontamargariinia
4 isoa kananmunaa
3 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
4-5 dl vehnäjauhoja (paras maku ja väri: 3,5 dl vehnä-, 1 dl spelttivehnäj.)
2 tl leivinjauhetta
1 l raparperinpaloja
0,5 l mansikanpaloja  
(raparperi ja mansikka: hieman pienemmät tilavuudet sulatettuina ja valutettuina, jos käytät pakastettuja)

Tosca:
Pussillinen Omar-makeisia (220 g)
1-2 dl kermaa
100 g mantelilastuja

Sulata rasva ja jätä jäähtymään. Vaahdota sokerit ja kananmunat, lisää hennosti sekoittaen jäähtynyt rasva. Sekoita kuivat aineet keskenään ja sekoita mahdollisimman vähällä vatkaamisella muuhun taikinaan. Levitä taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipannulle ja ripottele raparperin- ja mansikanpalat tasaisesti päälle. Paista 200 asteessa uunin alimmalla tasolla 15-20 min, kunnes pinta saa väriä.

Valmista kinuski piirakan paistuessa: Kuumenna kerma pienessä kasarissa ja sulata Omar-karkit kermaan. Ole kärsivällinen ja sekoittele koko ajan: ensin ei tapahdu mitään, sitten karkit klimppiytyvät palloksi ja lopulta sulavat kermaiseksi kinuskiksi. Kiehauta, ota levyltä ja sekoita mantelilastut sekaan. Ota piirakka uunista, levitä tosca pinnalle ja paista vielä 10-15 min uunin keskitasolla.

Painele piirakka hieman jäähtyneenä paloiksi terävällä veitsellä. Sitten vain tarjoilua varten päälle hentoinen tomusokerihuntu, tilkka vaniljakastiketta tai jäätelöä - namm! :)

Juhannusjuoma raparperinkuorista

Olisi jälleen raparperiasiaa, bear with me.. Nimittäin raparperinkuoret, ne vasta melkoinen juttu ovatkin! Itsekin olen tajunnut niiden arvon vasta tänä kesänä, kun vinkki vilahti Maku.fi -portaalissa. Raparperista leivottaessa kuoria ei siis kannata heittää pois – niistä voi keitellä sokerin, sitruunankuoren ja kanelin kera ihanan punaisen siirapin, joka sopii mehutiivisteeksi juhliin tai vaikkapa drinkkipohjaksi illanistujaisiin.

Maku.fi -reseptissä mainittuja mausteita ja suhteita voi mielensä mukaan säätää; tuore inkiväärikin voisi kaveerata raparperin kanssa melko kivasti! Tärkeintä on kärsivällisesti keitellä kuorista irti kaikki väri ja maku, ja antaa siirapin kiehua miedolla lämmöllä kokoon. Tarjoile esimerkiksi jäätelön kastikkeena tai kesäisenä juomana kivennäisveden ja basilikanlehtien kanssa. Ja kävisihän kuiva kuohuviinikin tätä herkkulientä pidentämään..

Raparperisiirappi
8 raparperinvarren kuoret
1–1 1/2 dl sokeria 
4 dl vettä
1 kanelitanko
1 sitruunan kuori
puolikkaan sitruunan mehu
(pari pientä inkiväärin palasta)

Kuori raparperit. Laita kaikki ainekset sitruunankuorta lukuunottamatta pieneen kattilaan tai kasariin ja keitä miedolla lämmöllä, kunnes raparpereista on liuennut väri. Siivilöi seos. Jatka kiehuttamista vielä miedolla lämmöllä ilman (kaikkensa antaneita) raparperin kuoria, mutta laita kanelitanko vielä takaisin siirapin sekaan ja raasta joukkoon sitruunan kuori. Kun siirappi on jo selkeästi "vettä paksumpaa", kaada koko soppa kanelitankoineen päivineen kuumalla vedellä huuhdeltuun tiiviiseen lasipurkkiin. Itse säilytin siirappia jääkaapissa. Näin se oli heti käyttövalmista kylmiin juomiin. Keitos säilyi ihan mukavasti pari viikkoa jääkaapissa, kunnes koitti muuan tyttöjen ilta ja siirapista tehtiin alkoholittomat alkudrinkit. Kokonaissäilyvyysaikaa en siis päässyt testaamaan.

Tyttöjen illassa tavattiin myös muuan muffinssivaras.. Kuva: Jenni

Syksyllä haluan testata samankaltaista siirappia myös kotimaisten omenanoiden kuorista! Resepti on jo valmiina, sen bongasin Tukholmasta ostamastani Lotta Kühlhornin Frukt o Grönt -keittokirjasta..

Ihanaa ja rentouttavaa juhannusta! :)

Galette raparperista ja päärynästä

Raparperista ei kerta kaikkiaan saa tarpeekseen. Sitä pitää hamstrata kaupasta ja kaikilta sitä tarjoavien pihapalstoilta kunnes syli ja pakkanen ovat täynnä. Sitä on täysin aseeton, kun joku kysyy: "meillä on yllin kyllin, otatko muutaman varren?". No kiitos, tottakai otan. Teen mehua, hilloketta, sosetta, piirakkaa, pavlovaa ja smoothieta. Jos en muuta keksi, palastelen pakkaseen talvisten aamu- ja välipalojen piristäjäksi. Auta armias, jos joskus saan ihan oman pihapläntin. Siellä kasvaa paljon raparperia, se on saletti.

Nykyisen raparperin rakkauteni huomioiden oli huvittavaa, kun edellisen raparperipostauksen julkaistuani kummitätini muistutti, että pikkutyttönä inhosin raparperia. Siis inhosin. Mutta maku muuttuu, luojan kiitos. Nykyisin entistä raparperin ylenkatsojaa rauhoittaa tieto siitä, ettei kauniita punertavia varsia ole jätetty puskiin puutumaan. Kaikki kirpsakka herkku on kerätty ajoissa talteen. Ja vaikka satoa tulee vielä pitkin kesää, paras aika on nyt: kuori on ohuimmillaan, maku parhaimmillaan ja raparperiherkkujen kaipuu talven jälkeen suurimmillaan.

Minä siis rakastan raparperia, mutta mitä raparperi rakastaa? Kanelia ja vaniljaa. Tämän jo tiesimmekin. Mutta sattumalta löysin raparperille myös uuden, kivan makuparin: päärynän. Se nökötti hedelmävadilla ihan yksin, kun aloin leipomaan. Oli kenties jäänyt hedelmistä ainoaksi, jota ei kuluneella työviikolla oltu napattu evääksi. Säälistä päärynä sai piirakassa sivuroolin, joka yllätyksekseni osoittautui miltei Oscarin arvoiseksi – päärynä täydensi raparperin makua paremmin kuin hyvin! Fariinisokerissa pyöräyttämäni päärynäkuutiot muhivat kanelihunnun ja raparperinvarsien alla kuin karkiksi sitruunankuoren pitäessä huolta raikkaudesta.

Hyväntahtoisimmat kutsuisivat tekelettäni galetteksi. Sellainen sen oli tarkoitus ollakin – ohueen taikinakuoreen peitelty simppeli torttu – mutta kuvista näkyy, ettei kaikki mennyt ihan kuin Strömsössä. Kardinaalimokani oli se, että kaulin taikinan jauhotetulle pöydälle. Taikina tarttui liiassa kosteudessaan pöytään, koska olin väriä ja makua saadakseni korvannut osan vehnäjauhoista niitä karkeammilla täysjyväruisjauhoilla. Lopputuloksena oli paistinlastoilla leivinpaperille räpelletty kasa, josta paikkailtiin jotakin galetten tapaista. Taikina kannattaakin kaulita suoraan leivinpaperille, jonka alle voi laittaa kostean liinan pitämään paperin paikoillaan.

Onneksi galette on helppo leivonnainen, joka saa olla hieman rustiikki ja epätäydellinen. Omakin tekeleeni oli kaikessa epätäydellisyydessään lopulta ihan suloinen ja ainakin todella hyvän makuinen! Enkä muuten lupaa, että tämäkään olisi kesän viimeinen raparperiresepti. Vielä syntyy ainakin suosikkini raparperi-mansikka -Brita, ja haluaisinpa kokeilla raparperia myös kalan "kypsyttämisessä" – cevichen tyyliin.

Galette raparperista ja päärynästä (6–7 annosta)
2 dl vehnäjauhoja
1 1/2 dl täysjyväruisjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1/4 tl suolaa
1 tl kanelia
0,5 tl kardemummaa
100 g voita
1–2 rkl kylmää vettä

1–2 päärynää pieneksi kuutitoituna
6–7 raparperinvartta (n. 20 cm)
1 sitruunan raastettu kuori
1 rkl perunajauhoa, maissitärkkelystä tai vehnäjauhoa
1/2 + 1/2 dl fariinisokeria (tavallinenkin käy)
kananmunan valkuaista voiteluun

Kastikkeeksi pakastemansikkaa ja loraus sitruunanmehua
Kylkeen vaniljajätskiä

Yhdistä kuivat aineet sokereineen päivineen. Kuutioi voi ja nypi kuivien aineiden sekaan. Jos taikina ei ole vielä murumaista, lisää hieman jauhoa. Lisää vettä ruokalusikallinen kerrallaan, kunnes taikinasta saa muotoiltua pallon. Kiedo taikinapallo kelmuun ja laita jääkaapin kylmimpään osaan (yleensä alahylly) noin tunniksi. Voit litistää pakkausta hieman, niin suurempi pinta-ala altistuu kylmälle.

Kuori ja kuutioi päärynä. Pyörittele kuutiot 1/2 dl:ssa fariinisokeria. Pese ja siisti raparperinvarret, alkukesästä niitä ei välttämättä tarvitse kuoria. Laita pöydälle kostea, nihkeä liina ja sen päälle leivinpaperi. Ripottele leivinpaperille jauhoja. Ota taikina jääkaapista ja notkista sitä hieman käsin. Levitä taikina käsin ja kauliten pyöreäksi levyksi, paksuus noin 0,5 cm. 

Haarukoi päärynäkuutiot levyn keskelle, levitä päälle sitruunankuorta ja ruokalusikallinen hienojakoista jauhoa imeyttämään ylimääräistä nestettä. Lado raparperinvarret päärynöiden päälle. Levitä loppu fariinisokeri ja sitruunankuoriraaste raparperien päälle. Käännä reunat paistinlastojen avulla raparperinpäiden peitoksi ja voitele reunat esimerkiksi kananmunan valkuaisella. Paista torttua 200 asteessa noin puoli tuntia, kunnes reunat ovat kauniin ruskeat.

Alkukesän raparperipavlova

Vaikka sataakin, kesä tahtoo itsepäisesti alkaa. Kesän merkkejä eivät ole ainoastaan katukuvassa keventyvä vaatetus, puiden vehreys ja uudenkarheilla apupyörillään kiitävä pikkukansa. Kesä näkyy myös pihapalstoilla, jotka puskevat jo raparperia, ja lehdoissa, jotka kukkivat ketunleipää. Paras aika vuodesta on käsillä.

Jo loppuviikosta arvuuttelin kuumeisesti raparperiasiaa, ja sunnuntaisella Tampereen vierailulla marssimme poikaystäväni äidin kanssa kasvimaalle katsomaan. Ja siellähän ne jo olivat sadetta pitämässä – täydelliset nuoret raparperinvarret suurine lehtineen. Keräsin muutaman mukaani; aika oli kypsä kesän ensimmäiselle pavlovalle!

Pihan metsäisellä rinteellä kasvoi myös ketunleipää, eli käenkaalia. Käenkaali on monelle puissa ja pusikoissa lapsuutensa viilettäneelle tuttu mutusteltava, joka yllättää maullaan: pieni hentoinen lehti on suussa kuin kirpeää, mehukasta karkkia. Maku selittyy sen (kuten esimerkiksi raparperinkin) sisältämällä oksaalihapolla, jonka on tarkoitus pitää etanat ja muut mönkiäiset loitolla. Käenkaalia kohtuudella napostelevaa hortoilijaa sen happopitoisuus ei riitä kaatamaan tai edes haittaamaan, ja lehtiä voi huoletta käyttää esimerkiksi kakun tai salaatin koristeina (HUS, Luontoportti, Maku).

Poimin myös vähän nokkosta kokkailuihini, mutta siitä ehkä myöhemmin.. 

Kuva: http://www.russianballethistory.com/annapavlovathelegend.htm

Pavlova on nimetty venäläisen balettitanssijan Anna Pavlovan mukaan, mutta ei ole venäläisten keksimä: uusi-seelantilaiset ja australialaiset vetävät vieläkin köyttä siitä, kummat kehittivät hittiherkun kuuluisan balettitanssijan vierailtua maissa 1920-luvulla.

Joka tapauksessa hyvä pavlova on kuin esikuvansa ballerina: marengin puolesta ilmavan keveä ja suloisen makea, mutta täytteiltään dramaattisen kirpakka ja sisukas. Paras pavlova syntyy mielestäni puolukka-aikana, mutta kesäiset mansikka-raparperiversiot ovat taivaallisen hyviä nekin.

Oman pavlovani kokosin luotto-ohjeeni mukaan tehtyyn "marenkikulhoon". Raikas täyte syntyi raparperista, ja koska vielä ei ole kotimaisten mansikoiden aika, surautin pakkasesta viime kesän mansikoita kirpeäksi vähäsokeriseksi kastikkeeksi. Päälle olisin halunnut rapeita, karamelisoituja pähkinöitä. Karamelisointitouhu meni kuitenkin pieleen, ja tyydyin pyörittelemään pistaasit ja raparperinpalat nopeasti keittämässäni kinuskissa. Ketunleivän lehdet pääsivät viimeistelemään koko suloisen sotkun, ja heitinpä koristeeksi muutaman kukankin.

Vinkki! Jos olet löytänyt ketunleipiä koristeeksi, hae ne pihalta vasta kun muut pavlovan komponentit ovat valmiina: jos jätät ne huoneenlämpöön kuivumaan, lehdet vetäytyvät suppuun.

Raparperipavlovaa, mansikkaa ja suolakinuskipistaasia (n. 10:lle)

Marenkipohja (Olivian reseptillä):
4 kanamunan valkuaista
2 1/2 sokeria
2 tl perunajauhoja tai maissitärkkelystä
1 tl sitruunanmehua

Raparperitäyte:
n. 1/2 l raparperipaloja
vettä
1/2 dl sokeria
2 dl kuohukermaa
200 g rahkaa (käytin jämäkintä, rasvatonta)
1 vaniljatangon siemenet tai 1 tl vaniljasokeria
1 tl kanelia

Mansikkakastike:
Pieni rasiallinen pakastemansikkaa (150–200g)
1-2 tl sitruunanmehua

Suolakinuskipistaasit ja -raparperit:
1 dl  puolitettuja/rouhittuja pistaaseja
1 pieni varsi raparperia paloina (n. 1 dl)
1 dl kuohukermaa
1 dl fariinisokeria

Tee marenkipohja ajoissa valmiiksi, vaikka jo edellisenä päivänä – marenki säilyy huoneenlämmössä. Kuumenna uuni 125-asteiseksi. Vaahdota valkuaiset (ei tippaakaan keltuaista!) puhtaassa lasi- tai metallikulhossa ilmavaksi vaahdoksi ja lisää puolet sokerista vatkauksen loppuvaiheilla pienissä erissä. Sekoita perunajauho loppuun sokeriin ja lisäile seos marenkivaahtoon, jälleen pienissä erissä. Lisää lopuksi vielä sitruunamehu ja sekoita. Valmiiseen marenkiin nostetut huiput ovat pysyviä ja marenkitaikina pysyy kulhossa, kun käännät kulhon ylösalaisin. 
Pavlovaresepteissä neuvotaan aina piirtämään leivinpaperille ympyrä ja nostelemaan taikinaa sen sisään. Itse koen tämän turhaksi ja lusikoin marengin kasalle, josta sitten levittelen ympyrönmuotoisen "kulhon": keskeltä hieman matalamman ja reunoilta korkeamman. Paista marenkia uunin alatasolla 1,5 tuntia. Sammuta uuni, kiilaa luukku raolleen esimerkiksi puisella paistinlastalla ja jätä marenki vielä jälkilämpöön kuivumaan vielä tunniksi. Valmis, jäähtynyt marenki on pinnalta rapeaa ja sisältä sopivan pehmeää, jos se hieman kumisee koputettaessa.

Marengin kypsyessä voit paahtaa pistaasinpalat kuivalla pannulla keskilämmöllä, viipaloida raparperinvarret ja keitellä kinuskin. Kinuski on helppo: ainekset kiehautetaan ja niitä keitellään hyvin alhaisella lämmöllä parikymmentä minuuttia välillä sekoittaen. Kiehautuksen jälkeen lämmöksi riitti 1–6 -asteikolla ykkönen, muutoin kinuski kuohui liiaksi. Liikaa kuohumista kannattaa välttää, sillä se tekee rakenteesta rakeisen. Kinuski on valmista, kun kylmään veteen tiputettu pisara säilyttää pallomuodon. Sekoita pistaasin- ja raparperinpalat kinuskiin uimaan ja nostele ne lautaselle jääkaappiin jähmettymään. Ylimääräisen kinuskin voit säästää, se säilyy jääkaapissa useita päiviä.

Valmista raparperitäyte: Laske raparperinpalojen päälle vettä niin, että ne juuri ja juuri peittyvät. Kiehauta sen verran, että raparperit pehmenevät. Tähän menee vain minuutti tai kaksi. Valuta vesi pois siivilässä ja surauta pehmenneet palat sauvasekoittimella soseeksi. Sekoita soseeseen makusi mukainen määrä sokeria ja jäähdytä. Vatkaa kerma napakaksi vaahdoksi ja mausta kanelilla sekä vaniljalla. Kääntele raparperisoseeseen rahka ja kermavaahto, ja tarkista maku – voit lisätä esimerkiksi vaniljasokeria tarvittaessa. Nosta jääkaappiin odottamaan.

Sulata pakastemansikat mikron sulatusteholla, purista joukkoon sitruunamehua ja soseuta sauvasekoittimella. Sitruunamehua ei lisätä maun vuoksi, se säilyttää mansikan värin soseutettaessa kirkkaana. Käyttämissäni mansikoissa ei ollut edes pakastusvaiheessa lisättyä sokeria, eikä kastikekaan sitä mielestäni kaivannut: sehän oli menossa supermakean marengin kaveriksi.

Hae ketunleivät, huuhtele ne kevyesti ja aseta hetkeksi auki talouspaperin päälle kuivahtamaan.

Kokoa pavlova: Lusikoi jäähtyneen pohjan päälle ohut kerros mansikkakastiketta ja sen päälle reilusti raparperitäytettä. Koristele mansikkakastikkeella, kinuskipistaaseilla ja -raparperinpaloilla sekä ketunleivillä. Nautiskele hyvässä seurassa :)