Kädet ilmaan ja sieniherkkuja osterivinokkaista

Syksy nopeuttaa kaikkea niin, että mahasta nippaa. Visualisoin vuodenajat usein kehänä, jonka laidalla kesästä jatkuva syksy on kuin vuoristoradan pudotus tasaisempaan talveen. Opintojeni loppuvaiheen suunnittelun, työelämään tähyilemisen ja isojenkin päätösten vuoksi erityisesti tämä syksy on ollut sitä: se kohta, jossa vauhti samalla kutkuttaa ja hirvittää, rata vilisee silmissä ja sydän on välillä nyrjähtää jännityksestä. Mutta samalla tekee mieli nostaa kädet ilmaan ja nauttia menosta, sillä sille antautumalla asiat myös etenevät vauhdilla ja loksahtelevat myös aina lopulta kohdilleen.

Tämän salamyhkäisen fiilistelyn myötä halusin kertoa, että vaikka en ole ehtinyt päivittää blogia, on tässä kokkailtukin. Muun muassa sienistä on syntynyt hyviä juttuja. Helsieneltä pyydettiin kaverini välityksellä vapaaehtoisapuja osterivinokasreseptien kehittämiseen. Lähdin oitis mukaan, sillä sienien kaupunkiviljely ja ekologinen kiertotalous ovat mielestäni tukemisen arvoisia juttuja. Tämä on siis yhteistyöpostaus, sillä sain kokkailuissa käyttämäni osterivinokkaat Helsieneltä. Helsienestä ja Helsingin Hernesaareen joukkorahoituksella rakennetusta sienifarmista voi lukea lisää täältä. 

Kokkasin osterivinokkaasta ensi kertaa ja tykästyin sen mietoon mutta hienoon makuun. Osterivinokas on parhaimmillaan paistettuna ja sen umamimaista vivahdetta voi ruokalajista riippuen vahvistaa esimerkiksi soija- tai hoisin-kastikkeella. Itse pyöräytin osterivinokkaista riisipaperirullia ja galette-tyylistä sienipiirakkaa. Siitä vain testailemaan, raaka-aineiksi sopivat osterivinokkaan lisäksi monet muutkin sienet!

Riisipaperirullat (10+ rullaa)

Valmista maapähkinävoidippi: kippaa kaikki ainekset monitoimikoneeseen ja aja leikkuriterällä tasaiseksi massaksi. Ohenna koostumus vedellä kastikemaiseksi ja laita jääkaappiin maustumaan. 

Tee valmistelut niitä vaativille täytteille: Paahda maapähkinät ja seesaminsiemenet tai käytä valmiiksi paahdettuja. Valmista lasinuudelit pakkauksen ohjeen mukaan. Leikkaa omena, kaali ja yksi chilipaprika ohuiksi suikaleiksi. Pyörittele omenasuikaleet limenmehussa, jotta ne eivät tummu.

Hienonna valkosipulinkynnet ja toinen chilipaprika, kuullota hetki öljyssä lämpimällä pannulla. Revi huuhdellut osterivinokkaat suikaleiksi sipulin- ja chilinpalasten joukkoon, mausta soijakastikkeella ja paista muutaman minuutin ajan.

Täytä riisipaperirullat: Upota riisipaperi kuumaan veteen noin 10 sekunnin ajaksi. Valuta hieman ja aseta lautaselle. Kerää pieni määrä täytteitä riisipaperin alaosaan, kostuta sormesi vedellä ja käännä pohja sekä reunat täytteiden päälle. Rullaa napakaksi rullaksi.

Tarjoa rullat saman tien maapähkinädipin kera!

---------------------------------------------

Galette (n. 6–8:lle)

Sekoita jauhot, seesaminsiemenet, leivinjauhe, suola ja timjami keskenään. Kuutioit kylmä voi ja nypi se muihin aineksiin murumaiseksi seokseksi. Pyörittele myös parmesanraaste seokseen. Sekoita smetana, vesi sekä sitruunanmehu ja -kuori nesteeksi, jonka leivot tasaisesti mutta ripeästi taikinan joukkoon. Leivo taikina palloksi, litistä sitä hieman levymäiseksi ja laita kelmuun käärittynä jääkaappiin noin puoleksi tunniksi.

Lämmitä öljy pannulla ja lisää nokare voita. Kuullota pieneksi pilkotut kelta- ja valkosipulit pehmeiksi voi-öljyseoksessa. Sekoita fariinisokeri sipuleiden joukkoon ja paista muutama minuutti. Sekoita soijakastike sieni-sipuliseokseen ja laske lämpöä. Lisää lopuksi mustapippuri, yrtit ja parmesanraaste ja sekoita. Ota pannu sivuun galeten täyttämistä odottamaan.

Ota taikina jääkaapista ja kauli siitä halkaisijaltaan noin 25–30 cm:n ympyrä. Taikinan tulisi olla paksuudeltaan noin 0,5 cm. Nosta taikina kaulimen ympärille kääräistynä uunipellille. Levitä täyte keskelle taikinalevyä, jätä etäisyyttä reunoihin niiden kääntämistä varten. Ripottele täytteen päälle parmesanraastetta. Kääntele reunat täytteen päälle ja voitele ne vedellä tai kananmunalla.

Paista galettea 200-asteisen uunin keskitasolla noin 30 min, mutta pidä sitä silmällä koko paiston ajan. Jos reunat ruskistuvat liikaa, peitä piiras foliolla. Tarjoa reunoiltaan kullanruskea piirakka lämpimänä raikkaan lisukesalaatin kera.

Pauliinan juhlakakku: Puolukkamoussea ja rommikinuskia

Huhhuh! Viimeisinä viikkoina allekirjoittanutta on viety kuin jollaa avomerellä. Tukka putkella viipottamisen tuloksena on kuitenkin syntynyt kivoja ja jännittäviä juttuja, yhtenä niistä ystäväni Pauliinan valmistujaisjuhlat viikko takaperin. Näitä vegaanisia juhlia varten testailin jo kesällä parit kakkukandidaatit (suklaa ja mango). Sittemmin kehittelin vielä syksyisen puolukkamoussekakun, jonka päivänsankari valitsi parhaimmaksi. Olin vahvasti samaa mieltä, ja juhlissa tarjoiltiinkin kauniin kanervaista kakkua.

Tämä vegegeelillä ja hyytelösokerilla hyydytettävä kakku oli nappivalinta makunsa puolesta: moussen kermaisuus ja makeus veivät makeannälän siinä missä muutkin kakut, mutta syksyisen puolukan pieni karvaus loi arvokkaan juhlatunnelman. Lälly perusmansikka tähän ei olisi pystynyt – nyt haettiin veret seisauttavaa kuningatarta, ei ylimakeaa prinsessaa. Kirpeyden vastapariksi palalle valutettiin lusikallinen kinuskia, jossa oli sopiva naukku tummaa rommia.

Se (itselleni aika suuri) miinus oli rakenne. Kakut pysyivät kyllä kasassa ja niistä sai leikattua paloja, mutta ennemmin lusikoitavia kuin juustokakkumaisen haarukoitavia. Lopputulos oli liian löysä, hyvin moussemainen niin kuin muissa blogeissa varoiteltiinkin. Liivatetta korvaava kasviperäinen Vegegel ei joko ollut oikea valinta kakkuun, jossa kaikkia aineksia ei kuumenneta yhdessä sen kanssa, tai sitten käytin sitä liian pienen määrän suhteessa marjojen ja nesteen tilavuuteen. Kakut hyytyivät jääkaapissa kaksi yötä, joten liian lyhyestä hyytymisajasta tuskin lienee ollut kyse. Kummallisinta oli, että viikkoa ennen juhlia tekemäni testikakku onnistui melkein paremmin kuin juhlapäiväksi valmistetut, vaikka pidin reseptin samana.

Rakenteen epätäydellisyydestä huolimatta kakut maistuivat juhlavieraille ja päivänsankari oli tyytyväinen. Pienen pettymyksen jälkeen ymmärsin sen itsekin: mielummin hyvää kuin rakenteeltaan täydellistä! Pieni kotikutoisuus tuskin haittasi ketään – halusimmehan Pauliinan kanssa toteuttaa juhlat ihan itse. Siinä onnistuimme mielestäni hienosti, ahkerien apureiden avulla.

Resepti vaatii vielä hieman kehittelyä, mutta julkaisen sen täällä nyt kuitenkin. Ns. "kotioloihin" tai sunnuntaijälkkäriksi kakku soveltuu vallan mainiosti jo näinkin. Ehkä ensi kerralla kokeilen vielä leväpohjaista agar-agaria tai kookosöljyä vegekakun hyydyttäjinä napakamman rakenteen saavuttaakseni..


Vegaaninen puolukkahyydykekakku
pohja:
220 g Digestive-keksejä (esim. LU tai Pirkka)
75 g vegaanista margariinia (esim. tumm.sininen Keiju)

täyte:
soijavispiä 2 dl
soijarahkaa 400 g (Alpro Go On) (jos käytät soijajogurttia, se kannattaa valuttaa)
soijatuorejuustoa 225 g (Tofutti)
1/2 sitruunan mehu ja kuori
1 vaniljatangon siemenet
1 dl sokeria

400 g puolukoita (pakaste)
1/2 dl vettä
4 pss vegegeeliä (1 pakkaus)
150 g hyytelö-marmeladisokeria




kinuski:
2 dl soija- tai kauravispiä
2 dl fariinisokeria
2 tl tummaa rommia

Ota puolukat huoneenlämpöön sulamaan.

Valmista pohja: Murskaa keksit ja sekoita sula margariini niiden joukkoon. Painele leivinpaperilla pohjustetun irtopohjavuoan pohjalle.

Notkista ja sekoita isossa kulhossa soijarahka ja -tuorejuusto. Sekoita joukkoon myös vaniljatangon kaavitut siemenet, sitruunan puristettu mehu ja -kuori sekä sokeri. Vatkaa soijakerma napakaksi vaahdoksi ja yhdistä käännellen soijatuorejuustomassaan. Laita seos hetkeksi jääkaappiin odottamaan.

Kaada puolukat ja 1/2 dl vettä korkeareunaiseen astiaan ja soseuta sauvasekoittimella. Sekoita vegegel-jauhe (4 pss) 150 grammaan marmeladi-hyytelösokeria – sokeriin sekoittaminen vähentää paakkuuntumiriskiä. Kaada kattilaan puolukkasose sekä sokeri-vegegel -seos ja kuumenna hitaasti kiehuvaksi. Sekoittele vähän väliä, jotta vegegel ei paakkuunu. Anna seoksen kiehahtaa ja ota levyltä.  Älä aikaile, vaan kaada kuuma puolukkaseos vähän kerrallaan soijatuorejuustoseokseen koko ajan kevyesti vatkaten. Vatkaa, kunnes seokset ovat yhdistyneet ja väri on yhtenäinen, ja kaada massa irtopohjavuokaan keksipohjan päälle. Anna kakun hyytyä jääkaapissa vähintään yön yli, mielellään vuorokauden. 

Voit tarjota kinuskin kakun kanssa joko kylmänä tai lämpimänä. Valmista se näin: Kuumenna ainekset pienessä kasarissa hitaasti kiehuviksi ja anna kiehua noin 5-10 min koko ajan sekoitellen. Rommin määrää voi säätää mielensä mukaan. Purkita jääkaappiin tai tarjoa juoksevampana ja lämpöisenä heti.

Kuinka oli maanantai ja kuinka herkkuvanukas vei sen pois

Ystävät hyvät, tänään oli klassinen maanantai. Sellainen, kun kello ei herätä, takki jää oven väliin, kahvi loiskahtaa kupista syliin ja tietokone omine ongelmineen päättää puolestasi, että teet työtehtävät toiste. Täytyy myöntää, että tällä kertaa ATK vei ensimmäisen erän. Kahdeksan tunnin väsytystaistelun jälkeen vetäydyin kotiin nuolemaan henkisiä haavojani.

Pikku-Britannian Carol Beer ja fiilikset. Kuva: imgur.com

Syy miksi halusin jakaa fiilikseni teille oli se, mikä (jo vähän) piristi: jääkaapissa odottanut, aiemmin tehty lempparivälipala! Nyt puhutaan välipalojen aatelista: tämä arkiherkku pyöräytetään pelkästä hedelmästä ja kaakaojauheesta, eikä se ole lisättyä sokeria nähnytkään. Banaani tuo makeuden, avokado kermaisuuden ja kaakao ripauksen suklaisuutta ja kitkeryyttä. Ja kyseessä ei ole mikään hampaat-irvessä-melkein-yhtä-hyvää -korvike tai wannabe-suklaamousse. Tämä on ihan oma, hyvä settinsä. 

Tässäkin kuvassa banskut ovat vielä ihan liian ei-rupsahtaneita! Anna niiden pilkuttua ja ruskettua rauhassa, niin saat moussesta mukavan makeaa :)

Kyseistä tai ainakin montaa sen kaltaista herkkua ovat hehkuttaneet somessa jo monet ennen minua ja minäkin jo ennen blogin syntyä. Trendejä tulee ja menee, mutta omassa repertuaarissani tämä herkku on kyllä vakiinnuttanut asemansa. Tässä siis resepti vielä teidänkin tulevien maanantaidenne varalta:

Lännen nopein herkkuvanukas (kahdelle)

2 ruskeapilkullista banaania

1 - 1 1/2 kypsää avokadoa.

2-3 tl sokeritonta kaakaojauhetta 

koristeluun marjoja ja pähkinöitä

Laita kaikki ainekset monitoimilaitteen kulhoon ja anna massan käydä sileäksi mousseksi. Kaavi kippoon, koristele ja nautiskele.

PS. Huomenna palaan tietokoneen äärelle entistä ehompana, ja sitten pääteparkaa viedään 6-0. Minä nimittäin soitan helpdeskiin! Uudestaan!! Ja nyt lähden hakemaan lisää kierroksia salilta, hyvää illanjatkoa.

Kaalilaatikko Härkiksellä, latva-artisokalla ja puolukoilla

Jos haluat haluat vain kaalilaatikkoa, skippaa proosaosuus ja siirry suoraan lopun reseptiin, sillä innostuin kasvisruoka-aiheesta aika pitkästi.. :)

Kasvisruoka ja erityisesti kasviproteiini ovat hyvää vauhtia valtaamassa suomalaisten lautasia. Sanoma- ja aikakauslehdet ovat pullollaan kasvisreseptejä ja kauppoihin perustetaan vegehyllyjä. Ihmisten innostuksesta ja uteliaisuudesta kertoo myös esimerkiksi kuluneen viikon uutisointi siitä, kuinka Härkiksen myynti on S-ketjun kaupoissa jo ohittanut broilerin paistisuikaleet. Taannoin saimme lukea myös, kuinka Paulig osti enemmistön nyhtökauraa valmistavasta Gold & Green Foodsista. Tämä lupailee suurempaa tuotantokapasiteettia ja sitä kautta supersuositun nyhtiksen parempaa saatavuutta kaupassa.

Kasvisruoan ystävänä en voisi olla vegen kasvavasta suosiosta iloisempi, sillä kasvisruoalla on pitkään ollut tylsä klangi ja kasvissyönti on nähty vaihtoehtoporukoiden turhana puuhasteluna. Nykyinen positiivinen trendi kuitenkin vienee ihmisten ajattelua hiljalleen siihen suuntaan, että kasvisruokakin on vain ruokaa, ei erityisruokaa. Samalla sipsikaljavegaanit, vihisbuumit ja vegaaniset lippakioskit muistuttavat että kasvisruoankaan ei aina tarvitse olla superterveellistä – silläkin voi mässäillä rasvaiset ähkyt siinä missä makkaraperunoillakin.

Ruoan terveellisyys onkin suhteellinen käsite. Yksittäistä ruokaa ei ole mielekästä tuomita terveelliseksi tai epäterveelliseksi, sillä kysymys on kokonaisuudesta: ruokavaliosta pitkällä aikavälillä. Toki toisinaan tuntuu, että munkki menee suoraan vasempaan reiteen tai ravintolassa kauhistellaan, että voi kamala, tässä on nyt sydänkohtaus lautasella. Syyllistyn tähän rituaaliin toisinaan itsekin. Silti tulee muistaa, että kun pääsääntöisesti syö fiksusti, viikkoihin ja päiviin mahtuu myös suklaata ja pullaa.

Runsas punaisen ja prosessoidun lihan käyttö on väestötutkimusten mukaan riskiä lisäävä tekijä esimerkiksi tyypin 2 diabetekselle ja ruoansulatuskanavan syöville (hyvä, vielä relevantti yhteenveto täällä). Terveyden nimissä lihastakaan ei silti tarvitse täysin kieltäytyä, ja totaalikieltäytymisen taustalla ovatkin usein myös eettiset ja ekologiset syyt. Kohtuullinen punaisen lihan käyttö (kypsänä enintään 0,5 kg viikossa) on ravitsemussuositustenkin mukaan ok. Suomalaisten lihansyönti on kuitenkin kasvavan elintason mukana reilusti tuplaantunut 50-luvulta nykypäivään. Suomalaisilla naisilla kypsän naudan- ja sianlihan sekä makkaroiden kulutus oli Finravinto 2012 -tutkimuksen tulosten perusteella keskimäärin 399 g/vk*. Miehillä vastaava luku oli 749 g/vk. Näissä luvuissa mukana eivät ole esimerkiksi lampaanliha, riista ja sisäelimet, jotka nekin kuuluvat suosituksen piiriin. Luvuista kuitenkin jo huomaa, että etenkin miehillä on mistä vähentää.

Muutosta siis tarvitaan, mutta sen tiellä on usein liian jyrkkä ajattelu: usein ajatellaan, että jotta saa terveyshyödyt, pitäisi jättää liha kokonaan tai ryhtyä kasvissyöjäksi. Tällainen ehdottomuus on monelle lannistavaa. Uusi kasvisruokainnostus sen sijaan herättelee kokeilemaan, korvaamaan osittain – jättämään esimerkiksi ns. "maanantaijauhelihan". Omassa ja monien tuttujeni ruokavaliossa liha on juhlaruoka: ravintolapihvi, kylässä tarjottu karjalanpaisti. Näkisinkin mielelläni, että lihaa ostettaisiin harvemmin ja siitä maksettaisiin tuottajalle parempi hinta. Ne maanantaipyörykät ja -pihvit voi pyöräyttää vaikka Härkiksestä, nyhtiksestä, Oumph!sta, soijarouheesta, pavuista, kikherneistä tai mistä nyt ikinä keksii :)

*Lähde: Ovaskainen M-L ,Tapanainen H,  Raulio S, Männistö S ym. Finravinto-tutkimus: Kovan rasvan käyttö kasvoi selvästi vuosina 2007–2012. Suomen Lääkärilehti 2014; 69: 1067-1072a

Sitten siihen reseptiin: sunnuntaina ehtii vähän enemmän, joten satsaa hieman aikaasi vaikka tähän Maku.fi-reseptistä muokattuun täyteläiseen vegekaalilaatikkoon. Härkis sopii siihen paremmin kuin hyvin, ja edelliseltä illalta jäänyt latva-artisokan pohja sekä lisukepuolukat tukevat kaalin omaa täyteläistä makua. Reseptin voi halutessaan toki toteuttaa myös ilman artisokkaa.

Kaalilaatikko Härkiksellä, latva-artisokalla ja puolukoilla
1 1/2 dl puuroriisiä
1/2 tl suolaa
4 dl vettä
2 sipulia
1 latva-artisokan pohja
1 rkl ruokaöljyä
2 tl sitruunan mehua
250 g Härkistä
n. 800 g keräkaalia
1 tl meiramia tai timjamia
1 rkl ruokaöljyä
1 rkl tummaa siirappia
4 dl kasvislientä

päälle korppujauhoa ja margariini- tai voikuutioita 
lisukkeeksi puolukoita

Ennen kuin pääset käsiksi latva-artisokan herkulliseen pohjaan, tarjoile kukinnon lehtien tyvet illanistujaisissa Ruokakonttuuri-blogin mahtavan ja helpon vegemajoneesin kera (artisokan valmistusohjeet täällä, majoneesiresepti täällä). 

Keitä riisi kypsäksi suolalla maustetussa vedessä ja valuta vesi pois. Kuumenna ruokaöljy pannulla. Kuutioi sipulit ja irrota latva-artisokan lehtien alta paljastuva "karvainen" osuus nyhtämällä. Se irtoaa helposti. Kuutioi jäljelle jäänyt pohja ja lisää se yhdessä sipulien kanssa pannulle. Pirskota latva-artisokan päälle sitruunamehu. Anna sipuleiden ja artisokan palasten kuullottua hetki, ja lisää sitten Härkis. Painele suuria palasia pienemmiksi ja anna rapsakoitua hetki pannulla. Mausta ripauksella suolaa, pippuria (huom! Härkiksessä on jo hieman pippuria itsessään) ja meiramia.

Leikkaa kaali sopivan kokoisiksi suikaleiksi. Kuumenna ruokaöljy isossa padassa ja lisää kaalinpalaset noin 5-10 minuutiksi pehmentymään. Sekoittele välillä, jotta öljy tarttuu kaaliin. Kun kaali on hieman "muhentunut", valuta päälle siirappi ja sekoita hyvin. 

Sekoita kaalien joukkoon riisi ja härkisseos, ja levitä massa isoon uunivuokaan. Kaada päälle kasvisliemi. Jos pidät rapeasta kuoresta, ripottele päälle korppujauhoa ja lisää margariini- tai voinökäreitä. 

Paista 200-asteisen uunin alatasolla noin tunnin ajan. Jos laatikko tummuu liikaa, peitä se foliolla. Tarjoile puolukoiden kera.

Vegaaninen mango-sitruunajuustokakku

Tänään nostin pikkuruisen kesä-cocheni kytkintä Ruokakeskon pihasta viimeistä kertaa. Tai toivottavasti vain kesän viimeistä - toki haluan nähdä työporukkani vielä uudestaan. En voi käsittää, kuinka nopeasti kesä kuluttajaneuvojan pestissä kului! Nyt olo on hieman kliseisesti sanottuna haikea, mutta samalla onnellinen.

Pieni haikeus on itsestäänselvyys, kun joutuu jättämään porukan, johon on kesän mittaan kovasti tykästynyt. Onni kumpuaa siitä, että olen kesän ajan saanut haastaa itseäni välillä kiperissäkin tilanteissa ja tuntenut selvinneeni niistä kunnialla (tai ainakin hengissä). On tullut olo, että pärjään ja osaan. Ja ehkä vielä jättimäistä jäähyväistuotekassiakin hienommat kotiinviemiset ovat ne opit, joita olen kuluttajaneuvonnan ja tuotetutkimuksen konkareilta saanut.

Erityisen kiitollinen olen aivan mahtavalle esimiehelleni, jonka ansiosta kiinnostuin vegaanisesta leivonnasta. Lähtöpäivän kahvipöytään leipomassani vegaanisessa kakussa hyödynsinkin yhtä hänen antamistaan vinkeistä: soijatuorejuusto, -rahka ja -jogurtti hyytyvät paistettaessa ja korvaavat leivonnaisissa näppärästi kananmunaa.

Leipomassani mango-sitruunajuustokakussa yhdistyivät Maijan Makia -blogista napattu (joskin hieman muunnettu) paistettavan vegaanisen juustokakun perusrunko ja hiljattain somessa pyörinyt ajatus tikkataulukakusta. Makumaailman halusin koostaa syksyn tullen satokauttaan käynnistelevistä eksoottisista hedelmistä: mangosta, sitruunasta ja passiohedelmästä.

Vegaanisuus ei vienyt kakulta mitään, päinvastoin makumaailma pysyi ihanan raikkaana. Kakku hieman halkeili jäähtyessään, mutta tämä ei juuri herkuttelua haitannut - kolot peittyivät, kun kakkupalojen päälle lusikoitiin herkullista mango-passiokastiketta.

Vegaaninen mango-sitruunajuustokakku
200-220 g Digestive-keksejä
50 g vegaanista margariinia (esim. Keiju Laktoositon 70%)
2 rkl appelsiinimehua

1 prk soijatuorejuustoa (Esim. Tofutti 225 g)
n. 600 g (1 1/2 prk) soijarahkaa (Alpro Go On maustamaton)
2 kypsää mangoa
3 rkl perunajauhoa
1 sitruunan mehu ja kuori
1-1 1/4 dl sokeria
1 vaniljatangon siemenet

Kastike:
1 kypsä mango
3 kypsää (ruttuista) passiohedelmää
1 sitruunan mehu
2-4 rkl vettä
3 rkl sokeria




Valmista pohja murskaamalla keksit ja sekoittamalla niiden joukkoon margariini sekä appelsiinimehu. Pingota leivinpaperi irotohjavuoan (halk. 20 cm) pohjalle ja sivele reunat rasvalla. Painele muruseos vuokaan.

Kuori, leikkaa ja soseuta mangot tasaiseksi soseeksi. Notkista toisessa kulhossa soijatuorejuusto ja sekoita siihen 2/3 soijarahkasta sekä osa muista aineista: vaniljansiemenet, puolikkaan sitruunan mehu ja kuori, 2 rkl perunajauhoista ja makusi mukainen määrä sokeria. Jaa seos kahteen kulhoon, ja sekoita toisen kulhon seokseen mangosose. Lisää jäljelle jääneeseen seokseen loppu soijarahka, perunajauho, toisen sitruunanpuolikkaan mehu ja kuori sekä tarvittaessa vielä ripaus sokeria. 

Kaada seoksia vuorotellen vuoan keskelle siten, että vähitellen syntyy tikkataulua muistuttavia sisäkkäisiä renkaita. Paista kakkua aluksi n. 20 min 175 asteessa uunin keskitasolla. Laske uunin lämpö 150 asteeseen ja laita kakku uunin alatasolle. Jälkimmäisessä vaiheessa sopiva paistoaika riippuu uunista: itse paistoin vielä noin 30 min + n. 10 min siten, että kiilasin uunin luukun auki puisella lastalla (kosteus haihtuu tehokkaammin). Kakku on valmis, kun se ei heiluteltaessa enää hylly, vaan vain hieman tutisee. Ota kakku uunista ja anna jäähtyä rauhassa noin puoli tuntia, ennen kuin irrotat vuoan varovasti lastan avulla. Seisota jääkaapissa yön yli, maku on parhaimmillaan seuraavana päivänä.

Valmista kastike kakun kaveriksi joko tuoreversiona tai nopeasti hellalla kiehauttaen: kuori, pilko ja soseuta yksi mango. Lisää muut ainekset ja sekoita tasaiseksi, itse myös kiehautin hillomaisemman rakenteen saadakseni. Purkita, jäähdytä ja tarjoile kakun kanssa seuraavana päivänä.

Baked Alaska -uunijäätelö Nutellalla ja banaanilla

Niin se sitten meni tämä uunijäätelökokeilu, vähän pieleen. Eikä ollut muuten ensimmäinen laatuaan, näitä riittää. Jotta ette erehtyisi luulemaan, että keittiössäni koetaan pelkkiä onnistumisia, perustan tunnistekansion myös pieleen menneille leivontakokeiluilleni. Varoittava esimerkki lienee toisinaan sekin hyödyksi muille; joku onneton on jo pudonnut kaikkiin sudenkuoppiin, eikä muiden enää tarvitse! Autan mielelläni.

Tämän viikonlopun ei-niin-onnistunut kokeiluni oli siis Baked Alaska, kotoisammin uunijäätelö. Siitä on olemassa monia variaatioita, mutta perusrunko koostuu sokerikakkupohjasta, jäätelösisuksesta sekä marenkihunnusta, joka toimii eristeenä ja estää jäätelöä sulamasta uunissa. Oma syksylohtuversioni piti sisällään suklaa- ja vaniljajäätelökerroksien lisäksi Nutella-levitettä, banaaniviipaleita sekä suolapähkinöitä.

Vieraidemme arvio: brutti ma buoni. Rumaa mutta hyvää.

Jos nyt rakentavasti ajatellaan, uunijätskille tulleet vieraamme olivat jenkkityyliseen makumaailmaan kovin tyytyväisiä. Santsikierroksia tehtiin kaksi tai kolmekin. Se surkuttelun aihe näkyy yllä kuvassa: jätskin eristys falskasi ja jäätelö alkoi paiston aikana sulaa marenkihunnun alta. Baked Alaskan paistolämpötilan tulee olla korkea (250), jotta marenki ruskistuu nopeasti ja (eristyksen toimiessa) jäätelö ei ehdi lämpiämään. Todennäköisesti oman Alaskani epäonnistuminen johtui joko liian lähellä uunivastusta paistamisesta tai huhtiloinnista marengin leivittämisessä eli eristämispuuhassa.

On tietysti vielä se yksi, nähdäkseni todennäköisin vaihtoehto: koska sulavalta jäävuorelta näyttävä tekeleeni muistutti lähinnä ilmastonmuutosta lautasella, epäonnistumiseni saattoi johtua uunijäätelöjumalien tavasta näpäyttää eläinperäisten raaka-aineiden käytöstä. Ilmiselvästi hekin ovat jo siirtyneet nykyaikaan ja yrittivät vain viittilöidä ekologisesti kestävämpien vaihtoehtojen suuntaan: selvä kehotus soijajäätelön käyttöön sekä aquafabamarenkiin! Sitä se oli, johan helpotti.

Baked Alaska -uunijäätelö Nutellalla ja banaanilla
sokerikakkupohja:
3 kananmunaa
1 dl sokeria
3/4 dl vehnäjauhoja 
1/2 dl perunajauhoja 
2 rkl sokeritonta kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta

n. 3/4 l suklaajäätelöä
1 l vaniljajäätelöä
puoli purkkia Nutellaa tai muuta hasselpähkinäkaakaolevitettä
paahdettuja suolapähkinöitä
banaani

3 kananmunan valkuaista
1,5 dl sokeria, johon sekoitettuna 1 tl perunajauhoa


Valmista sokerikakkupohja: Vatkaa huoneenlämpöiset munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää vähitellen keskenään sekoitetut kuivat aineet. Kaada taikina uunipannulle tai suureen kakkuvuokaan ja paista 200-asteisen uunin keskitasolla noin 5-8 min paistoastian laakeudesta riippuen. Kun puiseen tikkuun ei tartu enää taikinaa, pohja on valmis. Jäähdytä ja leikkaa juuri ja juuri kulhon reunat ylittäväksi pyöreäksi levyksi ja anna jäähtyä. Itselläni käytössä oli Ikean metallikulho, halkaisija 20 cm.

Vuoraa kyseinen kulho tuorekelmulla ja painele hieman pehmentynyt suklaajäätelö tiiviiksi kerrokseksi kulhon pohjalle. Pakasta noin 15 min. Painele sitten vaniljajäätelö tiiviiksi kerrokseksi suklaajäätelön päälle ja pakasta jälleen 15 min. Laita uuni lämpiämään 250 asteeseen. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja lisää vähitellen sokeri-perunajauhoseos. Marenki on valmista, kun se on kiiltävää ja vatkaimella voi nostella pysyviä huippuja.

Ota jätskikulho pakkasesta. Levitä jäätelön päälle ripeästi Nutellaa, banaaniviipaleita sekä paahdettuja pähkinöitä ja painele pohjalevy tiiviisti kaiken kanneksi. Kippaa kulho ympäri uuninkestävälle tarjoiluastialle ja irrota varovasti sekä kulho että kelmut jäätelökummun päältä. Levitä marenki tiiviiksi peitoksi jäätelön ja pohjan yli siten, ettei astian ja marengin väliin jää yhtäkään aukkoa. Paista 250 asteessa muutamia minuutteja, kunnes marenki on ruskistunut. Tarjoa heti.




PS. Kaikki taitavat Alaskan paistajat ja uunijäätelöjumalat: kertokaahan kikkanne kommentteihin, kiitos! :)

Omena-inkivääripuustit

Blogini nimi konkretisoituu juuri näihin aamuihin. Niihin, joina herättäjänä on puhelimen sijasta valo, aamupalana puuron sijasta pulla. Arki on arvokasta ja puurokin lemppariani, mutta suorittajapersoonana tunnustan rauhoittuvani kunnolla vasta, kun päivällä ei ole päämäärää.

Idean omena-inkivääripuusteista sain jo perjantai-iltana omenaa rouskutellessani. Syöjiäkin oli tiedossa, sillä vieraita oli tulossa lauantai-iltapäiväksi. Laitoin pullataikinan alulle kylmällä nesteellä ja kuivahiivalla (ks. vinkit esim. täältä) ja annoin sen kohota jääkaapissa yön yli. Raastoin omenat ja inkiväärit valmiiksi. Aamulla sainkin kieriskellä kiireettömyydessä, sillä pullataikina tarvitsi enää kaulia, täyttää, kohottaa ja paistaa. Aktiivista tekemistä tämä vaati noin 30 minuuttia.

Näiden pullien väliin raastettava kotimainen vihreä omena hilloutuu yhdessä kanelin, sokerin ja inkiväärin kanssa sopivan mausteiseksi mutta raikkaaksi täytteeksi. Tuoksu on huumaava. Kylkeen kuppi (kulhollinen) teetä, päivän uutiset auki, ja aamutunnit on tuhlattu mitä parhaimmalla tavalla.

Puusteja varten tarvitaan siis pullataikinaa. Pullataikinaohjetta lienee turha tähän kirjoittaa, se on jokaisen vehnäjauhopussin kyljessä. Jos pussi on kuitenkin nakattu roskiin ja jauhot säilytysastiaan, voit kurkata ohjeen esimerkiksi Valion tai Myllyn Parhaan sivuilta. Myllyn Parhaalla ohjeen alussa on pitkä sepustus, mutta se sisältää hyviä vinkkejä.

Ainakin on hyvä muistaa:
- Maidon voi korvata vedellä
- Kananmunan voi jättää pois tai korvata 1/2 dl:lla soijajogurttia tai omenasosetta. Nekin mehevöittävät taikinaa, eikä kananmunaa tai sitä korvaavaa ainesosaa tarvita välttämättä laisinkaan. Halutessaan pullat voi myös voidella kananmunan sijasta soijajogurtilla.
- Puolen litran puustitaikinaan sokeria ei tarvita kuin 1 dl, sillä sitä ripotellaan puustin väliin kuitenkin.
- Jauhoja ei välttämättä tarvita aina mainittua määrää, sillä jauhojen tuoreus ja karkeusaste vaikuttavat niiden nesteensitomiskykyyn huomattavasti. Taikina on hyvää kohotettavaksi, kun se vaivattaessa irtoaa jo alustastaan mutta on vielä notkeaa ja löysähköä. 
- Pullataikinan voi kohottaa yön yli, jos käyttää kylmää nestettä sekä kuivahiivaa ja vaivaa taikinaa hyvin ennen kohotusta.
- Pullataikinaa voi valmistaa täyden annoksen (nestettä 0,5 l) ja leipoa esimerkiksi vain puolet puusteiksi ja puolet pulliksi. Itse puolitin taikinan ainesten määrän, sillä tästäkin määrästä tuli jo pari pellillistä puusteja.

Puustit kannattaa kiertää vähän tiukemmalle, jotta ei tule tuollaisia holvikaaria..

Omena-inkivääripuustit n. 25-30 pientä puustia, 2 pellillistä
puoli annosta pullataikinaa (nestettä 2 1/2 dl jne.)
n. 50 g sulatettua voita tai margariinia 
kanelia
sokeria
n. 3-4 dl kotimaista vihreää omenaa raasteena 
n. 2,5 cm pala tuoretta inkivääriä raastettuna
tilkka sitruunanmehua

Valmista pullataikina. Raasta omena sekä inkivääri. Omena kannattaa raastaa tavallisen raastimen suurimmilla rei'illä, inkiväärissä kannattaa käyttää terävämpää ja pienireikäisempää raastinta. Purista puolikkaan sitruunan mehu omenaraasteen joukkoon makua kirkastamaan. Omena- ja inkivääriraasteet kannattaa pitää erillään, jotta molempia pystyy levittämään tasaisesti pullataikinalle.

Vaivaa kohonneesta pullataikinasta ilmakuplat pois. Painele ja kauli se jauhotetulla alustalla suorakaiteen muotoiseksi levyksi (n. 30 x 45-50 cm). Levitä levylle tasaisesti sula rasva ja ripota tasaisesti sokeria sekä runsaasti kanelia. Levitä levylle tasaisesti myös omena- ja inkivääriraasteet. 

Jotta saat aikaiseksi pieniä puusteja, puolita levy taikinapyörällä tai veitsellä kahtia pitkän sivun suuntaisesti (lyhyeltä lyhyelle sivulle). Kääri molemmat puolikkaat puolituskohdasta reunoille päin tiiviiksi rulliksi. Siivuta rullat vinottain (ks. kuva vas.) puusteiksi, käännä puustin kapeampi sivu ylöspäin ja paina se jauhoon kastetulla sormella pullan sisään. Nostele puustit väljästi uunipelleille ja paista 200 asteessa uunin keskitasolla n. 12 minuuttia tai kunnes pullat ovat pohjistaan ruskeita.

Puolukkaiset masariinileivokset

Tiedättekö sen vaaleanpunaisen leivonnaisen, jonka jokainen makealle ja vaaleanpunaiselle perso on lapsena vonkunut kahvilan vitriinin takaa? Sen, jonka syö soikeasta foliovuoasta jo silmillään ja jonka kuori napsahtaa lusikan alla? Se on masariini – ruotsalainen klassikkoleivos, joka jonkin itselleni tuntemattoman kytköksen kautta kantaa 1600-luvulla eläneen italialais-ranskalaisen kardinaalin ja poliitikon, Jules Mazarinin, nimeä.

Masariinista on monenlaisia versioita ja muunnoksia, mutta etenkin kaupan masariineja ostetaan usein vain kertaluontoisesti: ensikertalaista ne ehkä houkuttelevat maistamaan, mutta ovat usein aivan liian ällömakeita ja jättävät jälkeensä lähinnä karvaan pettymyksen sekä loputtoman janon. Jo kerrasta oppii, ettei näitä enää.

Masariinia viimeksi vuosikausia sitten maistaneena päätin antaa klassikolle uuden mahdollisuuden ja terävöittää leivoksen uuteen uskoon. Tämä onnistui juuri sopivan karvaalla ja raikkaalla puolukalla. Sokerikuorrutteen vuoksi lopputulos oli edelleen makea, mutta täytteen joukosta poksahtelevat puolukat toivat makuun jo kaipaamaani tasapainoa. Leivoksen pieni koko puolestaan ehkäisi pahimman sokerihalvauksen.

Ja myönnettävähän se on, että suurin motivaatio näiden leipomiseen taisi olla se sama, joka kaupassa ja kahvilassakin kiinnittää katseen: vietävän suloinen vaaleanpunainen väri.

Puolukkaiset masariinit (n. 18-20 kpl)
Murotaikina:
100 g voita tai leivontamargariinia
1/3 dl sokeria
1/3 tl suolaa
1 tl kanelia
2 1/2 dl vehnäjauhoa
1 dl ruisjauhoa

Täyte:
kokonaisia puolukoita

150 g mantelimassaa
1 kananmuna
2 dl puolukkasurvosta
1-2 tl sitruunanmehua
1 rkl perunajauhoa

Kuorrute:
3 dl tomusokeria
1-2 tl sitruunanmehua
puolukkasurvoksesta siivilöityä nestettä värjäämiseen ja notkistamiseen

Vatkaa huoneenlämpöinen rasva, sokeri, suola ja kaneli tasaiseksi massaksi. Sekoita joukkoon kananmuna ja lisää pienissä erissä myös keskenään sekoitetut vehnä- ja ruisjauhot. Kääri taikina muovikelmuun ja anna jämäköityä jääkaapissa noin 30–45 min. 

Painele reilu määrä (n. 300 g) puolukoita sauvasekoittimella survokseksi ja lisää joukkoon 1–2 tl sitruunanmehua makua kirkastamaan. Kaada 2 dl survosta mantelimassan joukkoon korkeareunaiseen kulhoon. Laita loppu survos siivilään pienen kulhon päälle valumaan, jotta siitä erottuu myöhemmässä vaiheessa tarvittavaa punaista mehua. Sekoita mantelimassa ja puolukkasurvos keskenään, lisää muut ainekset ja vatkaa tasaiseksi. 

Ota taikina jääkaapista ja painele se voideltujen leivosvuokien pohjalle ja reunoille. Lusikoi pohjalle muutamia puolukoita ja ripsauta päälle hieman sokeria. Itse esipaistoin pohjia tässä vaiheessa 200 asteessa 5 min, jotta ne varmasti kypsyvät ja jotta puolukat ehtivät hieman esilämmetä. Ota vuoat uunista ja lusikoi päälle täytettä niin, että reunaan jää vielä noin 1/2 cm tilaa (täyte nousee jonkin verran). Paista 200-asteisen uunin keskitasolla vielä noin 13–15 min.

Jäähdytä leivokset lähes huoneenlämpöisiksi. Sekoita tomusokeriin aluksi 1 tl sitruunanmehua ja notkista puolukkasurvoksesta erottuneella mehulla. Tarkista maku, lisää tarvittaessa sitruunaa ja kuorruta masariinit. Kuorrute on rakenteeltaan sopivaa, kun se valuu lusikasta mutta jättää jälkeensä hetken koholla pysyviä kuvioita massan pinnalle. Koristele leivokset puolukoilla ja aseta vartiksi jääkaappiin jähmettymään. Tarjoile puolukoiden kera.

Mocktail omppusiirapista

Parhaimmat kokit ovat kai heitä, jotka ottavat tuikitavallisen raaka-aineen, tekevät taikojaan ja tuovat eteesi jotakin täysin uutta ja jännittävää. He pistävät luovuutensa peliin ja kunnioittavat raaka-ainetta – ja he yleensä myös hyödyntävät siitä kaiken.

Telkkarista olen tämän oppinut, en suinkaan lukeudu parhaimpiin kokkeihin. Huomasin kuitenkin, että esimerkiksi Netflixin loistavassa Chef's table -dokkarisarjassa esiintyneitä kokkeja yhdisti juurikin rakkaus ja kunnioitus raaka-ainetta kohtaan. Dokumentteihin haastatellut kokit luotsaavat maailman parhaita ravintoloita, ja he kaikki puhuivat ruoasta lähes herkistävän kauniisti ja oivaltavasti. Ja se, minkä sinä hukkaat, on heidän aarteensa: he uuttavat kuoresta maun ja keittävät luista liemen.

Ihastelusta ja jaarittelusta sitten siihen simppeliin ja hyvään raaka-aineeseen: omenaan. Kerroin taannoin ostaneeni Tukholmasta Lotta Kühlhornin Fruckt o grönt -keittokirjan. Tämä kuvitukseltaan varsin suloinen opus sisältää sekin yksinkertaisuudessaan kauniita, raaka-ainetta kunnioittavia reseptejä. Viikonloppuna pääsinkin testaamaan Lotan omenasiirappireseptiä, kun äitini toi kylään tullessaan juuri ja juuri omenasoseen keittoon sopivan kypsiä omenoita pihapuustaan. 

Sivutuotteena soseen keitosta jäi tietysti kasa kuoria, joista syntyi Lotan reseptiä mukaillen mitä herkullisin omenasiirappi. Tuntuikin siltä kuin olisin päässyt osaksi salaseuraa; osaksi heitä, jotka tietävät omenankuorien olevan puhdasta kultaa. Toki tiedetään, että useimmiten maku on voimakkaimmillaan kuoressa, ja sitruunankuorta sekä taannoin raparperinkuorta olen keittiössäni käyttänytkin. Omenankuoret sen sijaan olen aina siivonnut biojätteeseen. 

Voi olla, että olen viimeinen omenankuorien herkullisesta hyötykäytöstä kuuleva myöhäisherännäinen. Silloin viisaita olette te, jotka olette sekoittaneet herkkumocktailinne tai -cocktailinne omatekoisesta omppusiirapista jo pidemmän aikaa ;) 

Omppusiirappi (muokattu Lotta Kühlhornin reseptistä pienin muutoksin)
3,5–4 dl omenankuoria
3 dl fariinisokeria (muukin tumma ja toffeinen sokeri käy)
3 dl vettä
1 kanelitanko
noin peukalonpään kokoinen pala tuoretta inkivääriä viipaleina

Lämmitä ja kiehauta ainekset kattilassa. Anna kiehua hiljalleen noin 10 minuuttia. Säilö lämmin liemi kuumalla vedellä huuhdeltuun tiiviiseen pulloon tai purkkiin.

Lotta neuvoo lisäämään siirappia esimerkiksi pannukakkujen päälle tai teen sekaan, mutta itse halusin sekoittaa siitä koko porukalle mocktailit, eli alkoholittomat cocktailit. Juomat tein suoraan laseihin ja mitat ovat suuntaa-antavia, sillä en omista kunnon cocktail-välineitä.

Omppumocktail (ohje yhdelle)
5 cl omenasiirappia (tai oman maun mukaan)
1 cl sitruunanmehua
1/2 tl raastettua sitruunan kuorta
1/2 tl inkivääriä raastettuna/hakattuna
n. 6 cl Indian Tonicia 
paljon jäitä
koristeluun sitruunan kuorta

Mittaa jääkaapissa jäähdytettyyn lasiin omenasiirappi ja sitruunanmehu. Sulje sitruunankuori- ja inkivääriraaste teesihtiin ja upota sihti lasiin antamaan makua. Murskaa jäät tehokkaan monitoimikoneen leikkuriterällä ja täytä lasi jäillä. Kaada päälle tonic ja sekoita juoma teesihdillä. Koristeeksi voit vuolla palan sitruunan tai omenan kuorta. Omenan kuori tummuu, joten se kannattaa kastaa sitruunamehuun ennen koristelua.

Millaistakohan siirappia nektariinin tai persikan kuoresta saisi aikaiseksi? Entä miten toimisi persimon?

Mehevät mustaherukka-suklaacookiet

Marja-aikana sykkeeni on paria tahtia tavallista kiivaampi. Ihan pari läpätystä liikaa. Toimintavalmius on jatkuva: autossani on kumisaappaat ja Marjukat, tuulitakki ja ämpärit. Pinkki pipo, joustavat housut, hyttysmyrkky.

Mustikka-aika on mennyt onnellisessa sumussa, eivätkä viime viikkojen mustikkapannacotat, rukiiset mustikkataskut ja mustikkajäädykkeet ole ennättäneet blogiin saakka. Parissa viikossa vimmakin on jo ehtinyt vaihtua toiseksi: mustikasta mustaherukkaan. Kun sain haltuuni puoli ämpärillistä täydellisiä, kiiltävänpulleita mustaherukoita, oli jo korkea aika kirjoittaa leipomuksistani tännekin.

Mustaherukan kanssa harva asia toimii yhtä hyvin kuin tumma suklaa. Logiikka on tietysti selvä: kaksi tummaa, täyteläistä ja hieman kipakkaa yhdessä. Liitto toteutuu mielestäni hyvin näissä mustaherukka-suklaacookieissa, jotka banaanin ja soijajogurtin mehevöittäminä muistuttavat ehkä enemmän brownieita kuin cookieita. Näitä helppotekoisia herkkuja tein opiskelukavereilleni, ja joukossamme olleen vegaanin huomioidakseni jätin munat ja maitotuotteet kauppaan.

Mustaherukka-suklaacookiet n. 35+ kpl

175 g leivontamargariinia (ks. vegaaneille sopivat)

1 dl sokeria

1 dl fariinisokeria

2 (isohkoa) banaania

3/4 – 1 dl maustamatonta soijajogurttia

3 1/2 dl vehnäjauhoja

1,5 dl kaurahiutaleita

4 rkl sokeritonta kaakaojauhetta

3/4 tl soodaa

1tl kanelia

150-160 g väh. 70 % suklaata (ks. vegaaneille sopivat)

mustaherukoita

Uuni lämpiämään 175 asteeseen. Vaahdota huoneenlämpöinen margariini ja sokerit. Muussaa banaani sauvasekoittimella ja sekoita soijajogurtin kanssa sokeri-rasvaseokseen. Yhdistä kuivat ainekset ja sekoita ne vähitellen taikinaan. Rouhi suklaa haluamasi kokoisiksi paloiksi ja kääntele taikinan joukkoon. 

Nostele taikinasta uunipellille leivinpaperin päälle n. 1 rkl kokoisia palleroita. Nämä eivät leviä kovin paljoa, joten taputa ja muotoile keksit kostutetuin sormin hieman litteämmiksi. Paina mustaherukoita keksien pinnalle. Paista 175 asteisessa uunissa noin 15-20 min tai niin kauan, että cookie irtoaa kokonaisena leivinpaperista haarukalla nostettaessa.

Seuraavaksi haikailen mustaherukan lehtien perään, sillä mieleni tekee ihanaa Louhisaaren juomaa! 8)

Mustikkagraavattua siikaa

Tätä olen halunnut kokeilla jo kauan! Kuukausia sitten maistoin mustikkagraavattua kalaa ensimmäisen kerran. Pikkuisena sapaksena tarjoiltu kala oli lähes sätkivän tuoretta lohta ja se tarjoiltiin Äkäslompolon ravintola Rouheessa. Olin lähes varma, että lautasella oli lihaa. Kun tarjoilija oikaisi luuloni ja kertoi tummanpunaisen värin johtuvan mustikasta, olin yhtä hymyä koko illan. Kalaa ja marjoja – miten kukaan voi keksiä mitään noin yksinkertaisen eleganttia! Ja niin suomalaista! Vaikutus oli lähtemätön.

Vaikka vannoin testaavani annosta heti kotona, graavikokeilut jäivät lopulta heinäkuulle. Viime viikolla haikailimme kaverini kanssa mustikkametsälle, ja tuli aika tyhjentää pakkanen viimeisistä marjoista. Niin päätin tehdä mustikkagraavia viikonlopun illanistujaisiin. Lohen sijasta halusin käyttää miedon makuista siikaa, jossa myös sinivioletin mustikan ja valkoisen kalan kontrasti olisi kaunis. Tiskillä oli vain pikkuisia siikoja, mutta päätin että eipä mitään – tehdään pikkuisia leipiä! Kyllä kannatti: ystävilleni tarjoilemani kalaleipäset saivat varsin ihastuneen vastaanoton ja maut sointuivat mielestäni mukavasti yhteen: Suupala kasattiin happamalle, paahdetulle ruisleivälle. Kala asetettiin sen päälle levitetylle tuorejuustopedille ja päälle leikattiin himppunen tuoretta tilliä. Need I say more.

Mustikkagraavin tekoon on monia mainioita ohjeita, mutta itse katsoin  Himahellan tutoriaalin ja rupesin hommiin. Varsinainen ohje kannattaa kurkata linkistä, mutta tässä lisäksi muutama tärppi:

- Merikalan voit graavata tuoreena. Järvikala tulee pakastaa ennen graavausta loisriskin vuoksi.
- Pidä huolta kylmäketjusta: tuo kala kaupasta kylmäkassissa, varmista kotijääkaapin lämpötila (+2 - +6 °C) ja käsittele raaka kala ripeästi.
- Suomut kannattaa jättää kiinni. Näin kala on helpompi ja jämäkämpi siivuttaa.
- Nypi ruodot tarvittaessa. Pikkusiian hentoisia ruotoja en jaksanut nyhrätä irti.
- Väristä tulee tasaisempi, jos villät myös kylkirasvat pois.
- Annostele karkeaa merisuolaa noin 2 rkl ja sokeria noin 1 rkl kalakiloa kohden.
- Jos käytät pakastemustikkaa, valuta enimmät sulamisvedet pois. Tämänkin voi tehdä jääkaapissa, niin raaka-aineet pysyvät kylminä koko ajan. Riko marjat murskaamalla, niin ne antavat enemmän väriä.
- Marjagraavia voi kokeilla myös puolukalla.

Paukun testikakku vol 1

Huhhuh, kolmas kakkupäivitys kuukauden sisään. Johan on kahviteltu! Kesällä leivonnan kanssa saattaa hieman innostua etenkin, kun kotimaiset marjat kypsyvät. Kyse voi tietysti olla myös siitä, mikä on lähipiirilleni käynyt jo tutuksi – rakastan heitä ruoalla. Viikolla kokkailen kasvispainotteista perushyvää ja terveellistä arkiruokaa, mutta viikonloppuisin haluan yllättää, hemmotella ja raottaa hieman myös sokeripussin suuta.

Tänä viikonloppuna tein vegaanisen suklaamoussekakun. Syy löytyy otsikosta: hyvä ystäväni Pauliina (Paukku) valmistuu pian, ja ilokseni saan olla mukana syksyisten juhlien järjestelyissä. Erityisesti ilahduin, kun Pauliina pyysi minua leipomaan juhliin kakut. Oman mukavan haasteensa tähän tuo se, että juhlimaan on tulossa myös muutama vegaanivieras.

Vegaaninen leivonta on itselleni suhteellisen uutta aluetta, joten halusin jo kesällä hyvissä ajoin alkaa tutkailemaan sen saloja. Niinpä leivoin Pauliinalle ensimmäisen testikakun, Kinuskikissan suklaamoussekakun, johon sain vinkin vegaanisiin resepteihin enemmän perehtyneiltä työkavereiltani.

Resepti on siis lainattu Kinuskikissalta pienin muutoksin: Digestive-kekseistä käytin maukkaampaa ja rouheampaa täysjyväversiota, mansikoita lisäsin myös kakun reunoille ja sokerin määrää säädin hieman vähäisemmäksi, kun kakussa käytetty kauravispi oli jo itsessään niin makeaa. Kakun raaka-aineisiin ei lukeudu eläinperäisiä tuotteita, mutta esimerkiksi käyttämissäni Digestive-kekseissä ilmoitetaan mahdollisista maitojäämistä. Tällaisen hyväksymisessä lienee vegaanikohtaisia eroja, mutta ainakin vegaanisia tuotteita kartoittava sivusto vegaanituotteet.net on hyväksynyt nämä vegaanisten keksien luetteloonsa.

Kauravispiä käyttäessä jähmeää koostumusta ei kannata säikähtää: kauravispi on jähmeää tököttiä tarkoituksella, koostumus ei siis kerro pilaantumisesta. Vegaaniseksi tarkoitetusta kauravispistä saadaan napakka vaahto siihen lisätyn tyydyttyneen kasvirasvan, yleensä palmuöljyn, avulla. Jokapäiväiseen käyttöön soveltuvasta "terveystuotteesta" ei tietenkään puhuta kauravispin niin kuin ei tavallisenkaan vispikerman kohdalla, ja palmuöljyssä on myös eettiset ongelmansa. Vastuullisenkin palmuöljyn tapauksessa kannattaa huomata, että on vastuullista ja sitten vielä vastuullisempaa öljyä. Vastuullisuuden alimmalle tasolle pääsee huomattavasti helpommin kuin ylimmälle. Lisää aiheesta voi lukea esimerkiksi WWF:n vuonna 2013 julkaisemasta raportista (pdf sivun lopussa).

Vaikka palmuöljypitoisten elintarvikkeiden suurkuluttaja en olekaan, toivon ihan periaatteesta, että kuluttajien lisääntyvän tietoisuuden myötä myös entistä suurempi osa elintarvikevalmistajista siirtyy käyttämään palmuöljyn vastuullisinta versiota: vastuulliselle tilalle asti jäljitettävissä olevaa öljyä. Tietysti palmuöljyn korvaaminen muilla rasvoilla voi vaihtokaupasta riippuen olla hyvä juttu, mutta rakenteeltaan jähmeissä tai vaahdotettavissa elintarvikkeissa, kuten esimerkiksi kaura- ja soijavispeissä, jotakin "tönkköä" arvatenkin tarvitaan. Eipä näistä ainakaan terveyden kannalta tarvitse huolta kantaa, jos nyt satunnaisen juhlakakun leipoo tällöin ja toisen tuolloin.

Entäs se maku? Kakku oli suklaamoussen ystävän unelma! Tuhti ja suussasulava. Mutta Pauliinan juhliin visioin vielä jotakin syksyisempää vaihtoehtoa, esimerkiksi makean kinuskin ja happaman puolukan taivaallinen liitto voisi miellyttää useampia kuin tuhti suklaa.

Suklaamoussekakku (Kinuskikissan reseptiä soveltaen)

Pohja:
200 g maidottomia Digestive-keksejä (ks. lista)
75 g maidotonta margariinia (ks. lista)

Täyte:
6 dl (kylmää) kauravispiä (myös soijavispi käy)
1 1/2 tl vaniljasokeria
350 g maidotonta tummaa suklaata (väh. 70 % kaakaota, ks. lista)

Koristelu:
Mansikoita, maidotonta suklaata ja pähkinöitä

Sulata margariini liedellä miedolla lämmöllä. Murskaa keksit monitoimikoneessa ja sekoita margariinisula niiden joukkoon. Pingota irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi. Itse vielä varoiksi sipaisin vuoan reunoihin seitinohuen kerroksen margariinia, jotta kakku irtoaisi kauniisti. Painele keksiseos vuoan pohjalle.

Vaahdota kylmä kauravispi, lisää vaniljasokeri. Sulata suklaa mikrossa alhaisella teholla ja sekoita se vähitellen kauravispivaahtoon. 

Poista mansikoista karat, ja halkaise muutamia. Painele puolikkaat napakasti vuoan reunaan kiinni siten, että ne reunustavat koko kakun. Kaada täyte vuokaan ja painele lastalla hellästi keskeltä reunoille, jotta mansikoiden välit tiivistyvät täytteellä. Anna kakun hyytyä vuoassaan mielellään seuraavaan päivään, vähintään useita tunteja.

Kesäkakuista kieroin

Sitä se tosiaan oli, juhannukseksi leipomani kesäkakku: kalteva kuin Pisan torni. Makunsa puolesta kakkua kehuttiin raikkaaksi eikä liian makeaksi, ja olihan ulkonäössäkin tiettyä suurpiirteistä suloisuutta – tekeleeni oli lopulta kuin lapsekkaan naivistin tai muuan neiti Pitkätossun kasaama. Suunniteltua tai ei, kannattaa ehkä asetella välikerroksien mansikat symmetrisemmin ja tasaisemmin kuin minä! Ja pidä mielessäsi kaiken täytekakkuleipomisen pyhä sääntö: kostuta. Kuiva, suuhun juuttuva ja vaikeasti leikattava kakkupohja ei juuri ilahduta pureskelijaansa.

Tässä kakussa yhdistyvät kostea ja kauralta maistuva pohja, sitruunainen juustovaahto sekä kesän parhaat marjat. Omar-karkin palaset toimivat makeina sattumina. Kaura antaa pohjalle makua ja tekee siitä vähemmän "höttöisen", mutta jos kaurahiutaleita ei ole, jauhot voi koostaa vehnä- ja perunajauhoista suhteessa 1:1. Tee kakku koristelua vaille valmiiksi jääkaappiin tarjoilua edeltävänä päivänä. Paista taikina hieman tavallista pienemmässä vuoassa (ø 20 cm), niin saat korkean kaksikerroksisen kakun :)

Kuva otettu paremmalta, vähemmän kaltevalta puolelta :P

Täytekakku sitruunamoussella ja marjoilla

kakkupohja:
4 kananmunaa
n. 1 dl sokeria
1 dl kaurajauhoja (hiutaleista)
1/2 dl vehnäjauhoja
1/2 dl perunajauhoja
1 tl leivinjauhetta
rasvaa ja leseitä vuoan jauhottamiseen
kostutukseksi 1 sitruunan mehu, 1 dl vettä ja 0,5 tl vaniljasokeria

sitruunamousse:
4 dl kuohukermaa
200 g tuorejuustoa
1 sitruunan mehu ja 1 1/2 kuori
2 rkl sokeria
2 tl vaniljasokeria
4 liivatelehteä

päälle ja väliin: mansikoita, pensasmustikoita, Omar-karkkeja ja sitruunamelissaa/minttua

Vaahdota huoneenlämpöiset munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Yhdistä kuivat aineet ja sekoita hellävaraisesti vähän kerrallaan vaahdon joukkoon. Pingota irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi, voitele reunat ja jauhota leseillä. Paista kakkua uunin alatasolla 175 asteessa reilu puoli tuntia. Varo, ettei pinta pääse palamaan: peitä se foliolla paiston loppupuolella, kun pinta on ruskea. Leikkaa täysin jäähtynyt pohja kolmeen levyyn. Tee sahalaitaisella veitsellä pientä sahaavaa liikettä ja pyöritä kakkua samalla, älä vedä.

Valmista täyte. Laita liivatelehdet likoamaan runsaaseen veteen. Notkista tuorejuusto vatkaimella kulhossa, sekoita sokerit ja sitruunankuoriraaste juuston joukkoon. Kuumenna sitruunanmehu kiehuvaksi pienessä kattilassa liedellä tai kahvikupissa mikron keskiteholla. Purista liivatteista vesi ja sekoita ne yksitellen kuumaan mehuun. Anna liivatenesteen jäähtyä hieman. Vatkaa sillä välin kylmä kerma löysähköksi vaahdoksi ja yhdistä tuorejuustomassaan hellävaraisesti lastalla käännellen. Valuta lämmin (ei kuuma) liivateneste ohuena nauhana täytteeseen samalla hiljaa vatkaten. Sekoita tasaiseksi.

Aseta pohjimmainen kakkulevy tarjoiluastialle ja valele sille useita teelusikallisia kostutusmehua. Huomioi etenkin reunat. Asettele kostealle pohjalle täytteet haluamallasi tavalla ja peittele 1/3:lla vaahdosta. Nosta toinen kakkulevy hellästi päälle, taputa hellästi tasaiseksi, kostuta ja täytä. Nosta päälle kakun kansilevy, kostuta, lisää täytettä.

Hyydytä kakkua jääkaapissa yön yli. Päällimmäiset koristelut kannattaa säästää tarjoilupäivään, sillä sekä mansikoista että Omar-karkeista liukenee hieman nestettä ja täyte voi hieman värjääntyä. Marjat kannattaakin kuivata talouspaperilla ennen koristelua, jos tarvetta on.

Juhannusjuoma raparperinkuorista

Olisi jälleen raparperiasiaa, bear with me.. Nimittäin raparperinkuoret, ne vasta melkoinen juttu ovatkin! Itsekin olen tajunnut niiden arvon vasta tänä kesänä, kun vinkki vilahti Maku.fi -portaalissa. Raparperista leivottaessa kuoria ei siis kannata heittää pois – niistä voi keitellä sokerin, sitruunankuoren ja kanelin kera ihanan punaisen siirapin, joka sopii mehutiivisteeksi juhliin tai vaikkapa drinkkipohjaksi illanistujaisiin.

Maku.fi -reseptissä mainittuja mausteita ja suhteita voi mielensä mukaan säätää; tuore inkiväärikin voisi kaveerata raparperin kanssa melko kivasti! Tärkeintä on kärsivällisesti keitellä kuorista irti kaikki väri ja maku, ja antaa siirapin kiehua miedolla lämmöllä kokoon. Tarjoile esimerkiksi jäätelön kastikkeena tai kesäisenä juomana kivennäisveden ja basilikanlehtien kanssa. Ja kävisihän kuiva kuohuviinikin tätä herkkulientä pidentämään..

Raparperisiirappi
8 raparperinvarren kuoret
1–1 1/2 dl sokeria 
4 dl vettä
1 kanelitanko
1 sitruunan kuori
puolikkaan sitruunan mehu
(pari pientä inkiväärin palasta)

Kuori raparperit. Laita kaikki ainekset sitruunankuorta lukuunottamatta pieneen kattilaan tai kasariin ja keitä miedolla lämmöllä, kunnes raparpereista on liuennut väri. Siivilöi seos. Jatka kiehuttamista vielä miedolla lämmöllä ilman (kaikkensa antaneita) raparperin kuoria, mutta laita kanelitanko vielä takaisin siirapin sekaan ja raasta joukkoon sitruunan kuori. Kun siirappi on jo selkeästi "vettä paksumpaa", kaada koko soppa kanelitankoineen päivineen kuumalla vedellä huuhdeltuun tiiviiseen lasipurkkiin. Itse säilytin siirappia jääkaapissa. Näin se oli heti käyttövalmista kylmiin juomiin. Keitos säilyi ihan mukavasti pari viikkoa jääkaapissa, kunnes koitti muuan tyttöjen ilta ja siirapista tehtiin alkoholittomat alkudrinkit. Kokonaissäilyvyysaikaa en siis päässyt testaamaan.

Tyttöjen illassa tavattiin myös muuan muffinssivaras.. Kuva: Jenni

Syksyllä haluan testata samankaltaista siirappia myös kotimaisten omenanoiden kuorista! Resepti on jo valmiina, sen bongasin Tukholmasta ostamastani Lotta Kühlhornin Frukt o Grönt -keittokirjasta..

Ihanaa ja rentouttavaa juhannusta! :)

Kotitekoinen kikhernepasta

Viime viikonloppuna ruokakokeilua syntyi jos jonkinmoista. Eräs kesäinen kalaresepti vaatii vielä hieman kehittelyä, mutta isäni pastakoneen äärellä koettiin onnistumisia: kauan kokeilulistallani ollut kikhernepasta pääsi vihdoin testiin ja onnistui yllättävän hyvin – joskin tällä kerralla kikhernejauholla (eli gramjauholla) korvattiin vasta osa tavanomaisista pastajauhoista. Rakenteesta tuli moitteeton ja maku vastasi mielestäni tavallista pastaa (mitä nyt pestokerroksen alta maistoin). Kun sitten Helsinkiin päästyäni kokeilin pastantekoa vain kikhernejauhoilla, herne maistui liikaa läpi ja rakenne oli katkeileva. Kyseessä ei tosin ollut kikherneversion kannalta ihan fair game, sillä käytössäni ei ollut enää pastakonetta ja lopputulos oli arvatenkin liian paksu.

Miksi ihmeessä tein pastaa kikhernejauhosta? Italialaiset nonnat ja mammat kieltämättä siunailisivat ja kauhistelisivat kokeiluani. Mitään järkevää syytä ei olekaan. Syön mielelläni ihan tavallista täysjyväpastaa ja ravintolan vitivaalea höttöversiokin menee hyvällä ruokahalulla, mutta kyllähän tärkkelystä korvaava kasviproteiini on ihan hyvä vaihtokauppa pastalautasellakin. Proteiinia kikhernejauhossa on lähes tuplaten, kun verrataan esimerkiksi usein pastan valmistuksessa käytettyyn durumvehnäjauhoon. Kuidun määrässä liikutaan melko samankaltaisissa lukemissa, durum vie hieman pidemmän korren. Jauhojen ravintosisällöt vaihtelevat lähteestä riippuen, pikaisessa vertailussani käytin Finelin ja USDAn tietoja. Keliaakikot ja vilja-allergisetkin ilahtuvat viljattomasta, kokonaan kikhernejauhoista tehdystä versiosta, vaikkakaan maun puolesta sitä en suosittele (ehkä papupastat ovat herneversiota parempia?).

Ravintosisältöä enemmän kokeiluun innostivat kuitenkin muut syyt. Kaupoissa on jo jonkinaikaa myyty muutamia herne- ja papupastoja, ja niiden tekninen toteutus alkoi kiinnostaa: Voisiko niitä tehdä kotona? Kärsisikö maku kovasti? Pastantekointo on peräisin pastahifistelijä-isältäni, jonka pähkinöillä, taateleilla, tuorejuustolla ja limellä täytetyt raviolit ovat niin herkullisia, että ne ansaitsevat erillisen blogipostauksen. Isän huippuunsa viritetty pastaresepti valittiin luonnollisesti myös kikhernekokeilun pohjaksi, ja pastajauhoista vajaa puolet korvattiin kikhernejauholla. Vaikka isä ei olisi samaa mieltä, super fine -laatuiset hifijauhot voi vallan hyvin korvata vaikka sillä durumilla.

Kikhernepasta (tuhdit annokset 3:lle)

110-120 g pastajauhoa (La Tua Farina 00-jauhatus tai durumvehnäjauho)
75 g kikherne- eli gramjauhoa (esim. etniset kaupat, Punnitse ja Säästä, Ruohonjuuri)
1 limen hennosti raastettu kuori
2 munaa
1 rkl oliiviöljyä
1 rkl vettä

jodioitua suolaa keitinveteen
lisukkeeksi: pestoa, basilikaa tai grillattua parsaa, paahdettuja kikherneitä ja pähkinöitä, parmesan- tai pecorino-juustoa

Sekoita jauhot ja limen kuori kulhossa. Seuraavat vaiheet voi tehdä "oikeaoppisesti" pöydällä tai suuressa kulhossa, jossa mahtuu vaivaamaan: Riko kananmuna jauhojen keskelle pieneen kuoppaan ja sekoita jauhot ulkoreunoilta alkaen kananmunaan. Lisää öljy ja vesi. Vaivaa ja venytä taikinaa pöytälevyä tai kulhonpohjaa pitkin pitkään ja hartaasti. Voimaa pitää käyttää. Taikina on valmista levolle, kun se on nahkeaa ja hieman kiiltelevää eikä enää tartu käsiin. Kääri taikina kelmuun ja lepuuta jääkaapissa noin 15-20 min.

Paahda pähkinät sekä (käyttövalmiit) huuhdellut, valutetut kikherneet tässä välissä pannulla niin, että ne saavat hieman väriä. Voit siirtää ne vielä myöhemmässä vaiheessa takaisin miedolle lämmölle jotta saat ne lämpiminä annokseen, mutta paahtamista et myöhemmissä vaiheissa juurikaan ehdi vahtimaan.

Jaa viilentynyt pastataikina neljään osaan ja litistä osat niin, että ne mahtuvat pastakoneen kaulimen läpi. Aloita koneen suurimmasta välistä, rullaa taikina pari kertaa läpi aina välissä kaksinkerroin taittaen ja kavenna väliä. Sopivaksi paksuudeksi totesimme isän kanssa vitosvälin läpi kaulitun pastan. Muita levyjä kaulitessasi aseta jo kaulitut levyt pyyhkeen väliin odottamaan, jotta pasta ei kuivu. Lopuksi pyöritä taikina haluamasi leikkurirullan läpi, me käytimme nauhapastarullaa. Jos pastakonetta ei ole ja jos jaksat, voit käyttää pastan teossa kaulinta ja veistä. Pyöräytä nauhat vehnäjauhossa ja aseta muutamaksi minuutiksi (esim. tuolin karmille pyyhkeen päälle) kuivumaan.

Suolaa keitinvesi ja lisää pastat kiehuvaan veteen. Keitä muutama minuutti, kunnes pastat nousevat pintaan. Valuta kypsät pastat lävikössä, kaada tarjoiluastiaan tai takaisin kattilaan ja pyörittele pari reilua lusikallista pestoa pastan joukkoon. Tarjoile basilikan sekä paahdettujen kikherneiden ja pähkinöiden kera.

Kirsikkana (mustapapu)kakun päällä

Lauantaina suuntasimme ystäviemme Jennin ja Aleksin luokse syömään ja iltaa istumaan, ja lupauksia jälkiruokapuolen hoitamisesta oli tehty. Halusin tehdä kunnon kakun rustiikilla fiiliksellä – jotakin ystäviemme vastikään ostamaan rintamamiestaloon sopivaa. Päätös ei ollut vaikea, kun herkullisen punainen kirsikkarasioiden pino varasti kauppareissulla sydämenlyönnin tai kaksi.

Jennin ja Aleksin 70-vuotias talo on varmasti nähnyt kaikenlaisia asukkaita sodista toipuvista ja jälleenrakentajista aina kasarin vaurastujiin ja laman lapsiin. Nyt talo elelee eläkepäiviään sisältä ja ulkoa kunnostettuna, ja on saanut mitä parhaimmat ja innokkaimmat hoivaajat asukeikseen.

Kakkujakin vanhassa talossa on varmasti leikattu monia. Lauantaina kauniiseen, valoisaan keittiöön kannettiin kakku, jossa yhdistyivät kostea mustapapupohja, tumma suklaa, hieman hapan rahkatäyte sekä makeat, rommilla ja sokerilla hillotut kirsikat. Tuloksena oli melkoisen mukava makuyhdistelmä sekä loputonta, ylitsepursuavaa fiilistelyä, jonka Jenni taitavana valokuvaajana ikuisti näihin kauniisiin kuviin.

Hillotut kirsikat kakun väliin
n. 300–350 g kokonaisia kirsikoita
1/3 dl vettä
n. 1 dl hillo-marmeladisokeria
1 1/2 rkl tummaa rommia
1 vaniljatangon siemenet
1 tl sitruunanmehua

Huuhtele ja halkaise kirsikat, poista kivet. Kippaa kirsikat kattilaan yhdessä muiden ainesten kanssa, purista joukkoon hieman sitruunanmehua ja kuumenna seos hitaasti kiehuvaksi. Keitä miedolla lämmöllä n. 15 min välillä sekoitellen. Kuori vaahto lusikalla ja kaada hillo kuumalla vedellä pestyihin lasipurkkeihin. Sulje purkit ja anna jäähtyä. Hillo jää tällä reseptillä hieman löysäksi ja on parhaimmillaan muhittuaan yön yli jääkaapissa.

Mustapapukakku (10–12:lle)
1 dl kaurajauhoa (pyöräytä esim. monitoimikoneessa kaurahiutaleista)
3 rkl tummaa sokeritonta kaakaojauhetta
1,5 rkl perunajauhoa
2,5 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
2 x 285 g käyttövalmiita mustapapuja (eli kaksi pientä tetraa)
4 munaa
4 rkl juomaksi keitettyä espressokahvia

Täyte
hillottuja kirsikoita
tuoreita kirsikoita
200 g rahkaa
2 dl kuohukermaa
1 vaniljatangon siemenet
1 tl vaniljasokeria
80 g tummaa suklaata

Sekoita kuivat aineet sokereineen ja suoloineen. Huuhdo ja valuta pavut lävikössä. Kaada monitoimikoneeseen ja aja tasaiseksi, juoksevaksi massaksi. Lisää munat ja kahvi sekä kuivat aineet vispilällä vatkaten.

Kaada taikina leivinpaperilla pohjustettuun ja voideltuun vuokaan ja paista uunin keskitasolla 175 asteessa noin 35–40 minuuttia. Kakku on sopiva täytekakkutarkoitukseen, kun kakun keskelle painettuun puutikkuun ei enää tartu taikinaa. Oman kakkuni paistoin 21-senttisessä irtopohjavuoassa, mutta pienempää vuokaa käyttämällä saat korkeamman kakun ja enemmän kerroksia. Huomaa, että tällöin paistoaikaakin tarvitaan hieman enemmän. 

Halkaise jäähtynyt kakku sen paksuuden mukaan ainakin kahteen kerrokseen. Pidä veitsi suorassa ja sahaa – vältä liikaa painamista ja vetämistä, niin vältyt repeämiltä ja isoilta irtonaisilta paakuilta. Siirrä jäähtyneistä puolikkaista alimmainen tarjoiluastialle. Levitä pohjalle hillottuja kirsikoita, niiden lientä ja tuoreita kirsikanpalasia. Vaahdota kuohukerma, kääntele sen joukkoon rahka ja mausta vaniljalla sekä vaniljasokerilla. Levitä puolet rahkatäytteestä kirsikoiden päälle. Rouhi tumma suklaa ja levitä siitä puolet rahkatäytteen päälle.

Nosta toinen kakkulevy varovasti täytetyn pohjalevyn päälle. Levitä päällimmäiseksi loput rahkatäytteestä, asettele koristeeksi kokonaisia kirsikoita ja ripottele päälle loppu suklaarouhe ja hillottujen kirsikoiden liemi.