Kesäkakuista kieroin

Sitä se tosiaan oli, juhannukseksi leipomani kesäkakku: kalteva kuin Pisan torni. Makunsa puolesta kakkua kehuttiin raikkaaksi eikä liian makeaksi, ja olihan ulkonäössäkin tiettyä suurpiirteistä suloisuutta – tekeleeni oli lopulta kuin lapsekkaan naivistin tai muuan neiti Pitkätossun kasaama. Suunniteltua tai ei, kannattaa ehkä asetella välikerroksien mansikat symmetrisemmin ja tasaisemmin kuin minä! Ja pidä mielessäsi kaiken täytekakkuleipomisen pyhä sääntö: kostuta. Kuiva, suuhun juuttuva ja vaikeasti leikattava kakkupohja ei juuri ilahduta pureskelijaansa.

Tässä kakussa yhdistyvät kostea ja kauralta maistuva pohja, sitruunainen juustovaahto sekä kesän parhaat marjat. Omar-karkin palaset toimivat makeina sattumina. Kaura antaa pohjalle makua ja tekee siitä vähemmän "höttöisen", mutta jos kaurahiutaleita ei ole, jauhot voi koostaa vehnä- ja perunajauhoista suhteessa 1:1. Tee kakku koristelua vaille valmiiksi jääkaappiin tarjoilua edeltävänä päivänä. Paista taikina hieman tavallista pienemmässä vuoassa (ø 20 cm), niin saat korkean kaksikerroksisen kakun :)

Kuva otettu paremmalta, vähemmän kaltevalta puolelta :P

Täytekakku sitruunamoussella ja marjoilla

kakkupohja:
4 kananmunaa
n. 1 dl sokeria
1 dl kaurajauhoja (hiutaleista)
1/2 dl vehnäjauhoja
1/2 dl perunajauhoja
1 tl leivinjauhetta
rasvaa ja leseitä vuoan jauhottamiseen
kostutukseksi 1 sitruunan mehu, 1 dl vettä ja 0,5 tl vaniljasokeria

sitruunamousse:
4 dl kuohukermaa
200 g tuorejuustoa
1 sitruunan mehu ja 1 1/2 kuori
2 rkl sokeria
2 tl vaniljasokeria
4 liivatelehteä

päälle ja väliin: mansikoita, pensasmustikoita, Omar-karkkeja ja sitruunamelissaa/minttua

Vaahdota huoneenlämpöiset munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Yhdistä kuivat aineet ja sekoita hellävaraisesti vähän kerrallaan vaahdon joukkoon. Pingota irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi, voitele reunat ja jauhota leseillä. Paista kakkua uunin alatasolla 175 asteessa reilu puoli tuntia. Varo, ettei pinta pääse palamaan: peitä se foliolla paiston loppupuolella, kun pinta on ruskea. Leikkaa täysin jäähtynyt pohja kolmeen levyyn. Tee sahalaitaisella veitsellä pientä sahaavaa liikettä ja pyöritä kakkua samalla, älä vedä.

Valmista täyte. Laita liivatelehdet likoamaan runsaaseen veteen. Notkista tuorejuusto vatkaimella kulhossa, sekoita sokerit ja sitruunankuoriraaste juuston joukkoon. Kuumenna sitruunanmehu kiehuvaksi pienessä kattilassa liedellä tai kahvikupissa mikron keskiteholla. Purista liivatteista vesi ja sekoita ne yksitellen kuumaan mehuun. Anna liivatenesteen jäähtyä hieman. Vatkaa sillä välin kylmä kerma löysähköksi vaahdoksi ja yhdistä tuorejuustomassaan hellävaraisesti lastalla käännellen. Valuta lämmin (ei kuuma) liivateneste ohuena nauhana täytteeseen samalla hiljaa vatkaten. Sekoita tasaiseksi.

Aseta pohjimmainen kakkulevy tarjoiluastialle ja valele sille useita teelusikallisia kostutusmehua. Huomioi etenkin reunat. Asettele kostealle pohjalle täytteet haluamallasi tavalla ja peittele 1/3:lla vaahdosta. Nosta toinen kakkulevy hellästi päälle, taputa hellästi tasaiseksi, kostuta ja täytä. Nosta päälle kakun kansilevy, kostuta, lisää täytettä.

Hyydytä kakkua jääkaapissa yön yli. Päällimmäiset koristelut kannattaa säästää tarjoilupäivään, sillä sekä mansikoista että Omar-karkeista liukenee hieman nestettä ja täyte voi hieman värjääntyä. Marjat kannattaakin kuivata talouspaperilla ennen koristelua, jos tarvetta on.

Juhannusjuoma raparperinkuorista

Olisi jälleen raparperiasiaa, bear with me.. Nimittäin raparperinkuoret, ne vasta melkoinen juttu ovatkin! Itsekin olen tajunnut niiden arvon vasta tänä kesänä, kun vinkki vilahti Maku.fi -portaalissa. Raparperista leivottaessa kuoria ei siis kannata heittää pois – niistä voi keitellä sokerin, sitruunankuoren ja kanelin kera ihanan punaisen siirapin, joka sopii mehutiivisteeksi juhliin tai vaikkapa drinkkipohjaksi illanistujaisiin.

Maku.fi -reseptissä mainittuja mausteita ja suhteita voi mielensä mukaan säätää; tuore inkiväärikin voisi kaveerata raparperin kanssa melko kivasti! Tärkeintä on kärsivällisesti keitellä kuorista irti kaikki väri ja maku, ja antaa siirapin kiehua miedolla lämmöllä kokoon. Tarjoile esimerkiksi jäätelön kastikkeena tai kesäisenä juomana kivennäisveden ja basilikanlehtien kanssa. Ja kävisihän kuiva kuohuviinikin tätä herkkulientä pidentämään..

Raparperisiirappi
8 raparperinvarren kuoret
1–1 1/2 dl sokeria 
4 dl vettä
1 kanelitanko
1 sitruunan kuori
puolikkaan sitruunan mehu
(pari pientä inkiväärin palasta)

Kuori raparperit. Laita kaikki ainekset sitruunankuorta lukuunottamatta pieneen kattilaan tai kasariin ja keitä miedolla lämmöllä, kunnes raparpereista on liuennut väri. Siivilöi seos. Jatka kiehuttamista vielä miedolla lämmöllä ilman (kaikkensa antaneita) raparperin kuoria, mutta laita kanelitanko vielä takaisin siirapin sekaan ja raasta joukkoon sitruunan kuori. Kun siirappi on jo selkeästi "vettä paksumpaa", kaada koko soppa kanelitankoineen päivineen kuumalla vedellä huuhdeltuun tiiviiseen lasipurkkiin. Itse säilytin siirappia jääkaapissa. Näin se oli heti käyttövalmista kylmiin juomiin. Keitos säilyi ihan mukavasti pari viikkoa jääkaapissa, kunnes koitti muuan tyttöjen ilta ja siirapista tehtiin alkoholittomat alkudrinkit. Kokonaissäilyvyysaikaa en siis päässyt testaamaan.

Tyttöjen illassa tavattiin myös muuan muffinssivaras.. Kuva: Jenni

Syksyllä haluan testata samankaltaista siirappia myös kotimaisten omenanoiden kuorista! Resepti on jo valmiina, sen bongasin Tukholmasta ostamastani Lotta Kühlhornin Frukt o Grönt -keittokirjasta..

Ihanaa ja rentouttavaa juhannusta! :)

Kotitekoinen kikhernepasta

Viime viikonloppuna ruokakokeilua syntyi jos jonkinmoista. Eräs kesäinen kalaresepti vaatii vielä hieman kehittelyä, mutta isäni pastakoneen äärellä koettiin onnistumisia: kauan kokeilulistallani ollut kikhernepasta pääsi vihdoin testiin ja onnistui yllättävän hyvin – joskin tällä kerralla kikhernejauholla (eli gramjauholla) korvattiin vasta osa tavanomaisista pastajauhoista. Rakenteesta tuli moitteeton ja maku vastasi mielestäni tavallista pastaa (mitä nyt pestokerroksen alta maistoin). Kun sitten Helsinkiin päästyäni kokeilin pastantekoa vain kikhernejauhoilla, herne maistui liikaa läpi ja rakenne oli katkeileva. Kyseessä ei tosin ollut kikherneversion kannalta ihan fair game, sillä käytössäni ei ollut enää pastakonetta ja lopputulos oli arvatenkin liian paksu.

Miksi ihmeessä tein pastaa kikhernejauhosta? Italialaiset nonnat ja mammat kieltämättä siunailisivat ja kauhistelisivat kokeiluani. Mitään järkevää syytä ei olekaan. Syön mielelläni ihan tavallista täysjyväpastaa ja ravintolan vitivaalea höttöversiokin menee hyvällä ruokahalulla, mutta kyllähän tärkkelystä korvaava kasviproteiini on ihan hyvä vaihtokauppa pastalautasellakin. Proteiinia kikhernejauhossa on lähes tuplaten, kun verrataan esimerkiksi usein pastan valmistuksessa käytettyyn durumvehnäjauhoon. Kuidun määrässä liikutaan melko samankaltaisissa lukemissa, durum vie hieman pidemmän korren. Jauhojen ravintosisällöt vaihtelevat lähteestä riippuen, pikaisessa vertailussani käytin Finelin ja USDAn tietoja. Keliaakikot ja vilja-allergisetkin ilahtuvat viljattomasta, kokonaan kikhernejauhoista tehdystä versiosta, vaikkakaan maun puolesta sitä en suosittele (ehkä papupastat ovat herneversiota parempia?).

Ravintosisältöä enemmän kokeiluun innostivat kuitenkin muut syyt. Kaupoissa on jo jonkinaikaa myyty muutamia herne- ja papupastoja, ja niiden tekninen toteutus alkoi kiinnostaa: Voisiko niitä tehdä kotona? Kärsisikö maku kovasti? Pastantekointo on peräisin pastahifistelijä-isältäni, jonka pähkinöillä, taateleilla, tuorejuustolla ja limellä täytetyt raviolit ovat niin herkullisia, että ne ansaitsevat erillisen blogipostauksen. Isän huippuunsa viritetty pastaresepti valittiin luonnollisesti myös kikhernekokeilun pohjaksi, ja pastajauhoista vajaa puolet korvattiin kikhernejauholla. Vaikka isä ei olisi samaa mieltä, super fine -laatuiset hifijauhot voi vallan hyvin korvata vaikka sillä durumilla.

Kikhernepasta (tuhdit annokset 3:lle)

110-120 g pastajauhoa (La Tua Farina 00-jauhatus tai durumvehnäjauho)
75 g kikherne- eli gramjauhoa (esim. etniset kaupat, Punnitse ja Säästä, Ruohonjuuri)
1 limen hennosti raastettu kuori
2 munaa
1 rkl oliiviöljyä
1 rkl vettä

jodioitua suolaa keitinveteen
lisukkeeksi: pestoa, basilikaa tai grillattua parsaa, paahdettuja kikherneitä ja pähkinöitä, parmesan- tai pecorino-juustoa

Sekoita jauhot ja limen kuori kulhossa. Seuraavat vaiheet voi tehdä "oikeaoppisesti" pöydällä tai suuressa kulhossa, jossa mahtuu vaivaamaan: Riko kananmuna jauhojen keskelle pieneen kuoppaan ja sekoita jauhot ulkoreunoilta alkaen kananmunaan. Lisää öljy ja vesi. Vaivaa ja venytä taikinaa pöytälevyä tai kulhonpohjaa pitkin pitkään ja hartaasti. Voimaa pitää käyttää. Taikina on valmista levolle, kun se on nahkeaa ja hieman kiiltelevää eikä enää tartu käsiin. Kääri taikina kelmuun ja lepuuta jääkaapissa noin 15-20 min.

Paahda pähkinät sekä (käyttövalmiit) huuhdellut, valutetut kikherneet tässä välissä pannulla niin, että ne saavat hieman väriä. Voit siirtää ne vielä myöhemmässä vaiheessa takaisin miedolle lämmölle jotta saat ne lämpiminä annokseen, mutta paahtamista et myöhemmissä vaiheissa juurikaan ehdi vahtimaan.

Jaa viilentynyt pastataikina neljään osaan ja litistä osat niin, että ne mahtuvat pastakoneen kaulimen läpi. Aloita koneen suurimmasta välistä, rullaa taikina pari kertaa läpi aina välissä kaksinkerroin taittaen ja kavenna väliä. Sopivaksi paksuudeksi totesimme isän kanssa vitosvälin läpi kaulitun pastan. Muita levyjä kaulitessasi aseta jo kaulitut levyt pyyhkeen väliin odottamaan, jotta pasta ei kuivu. Lopuksi pyöritä taikina haluamasi leikkurirullan läpi, me käytimme nauhapastarullaa. Jos pastakonetta ei ole ja jos jaksat, voit käyttää pastan teossa kaulinta ja veistä. Pyöräytä nauhat vehnäjauhossa ja aseta muutamaksi minuutiksi (esim. tuolin karmille pyyhkeen päälle) kuivumaan.

Suolaa keitinvesi ja lisää pastat kiehuvaan veteen. Keitä muutama minuutti, kunnes pastat nousevat pintaan. Valuta kypsät pastat lävikössä, kaada tarjoiluastiaan tai takaisin kattilaan ja pyörittele pari reilua lusikallista pestoa pastan joukkoon. Tarjoile basilikan sekä paahdettujen kikherneiden ja pähkinöiden kera.

Kirsikkana (mustapapu)kakun päällä

Lauantaina suuntasimme ystäviemme Jennin ja Aleksin luokse syömään ja iltaa istumaan, ja lupauksia jälkiruokapuolen hoitamisesta oli tehty. Halusin tehdä kunnon kakun rustiikilla fiiliksellä – jotakin ystäviemme vastikään ostamaan rintamamiestaloon sopivaa. Päätös ei ollut vaikea, kun herkullisen punainen kirsikkarasioiden pino varasti kauppareissulla sydämenlyönnin tai kaksi.

Jennin ja Aleksin 70-vuotias talo on varmasti nähnyt kaikenlaisia asukkaita sodista toipuvista ja jälleenrakentajista aina kasarin vaurastujiin ja laman lapsiin. Nyt talo elelee eläkepäiviään sisältä ja ulkoa kunnostettuna, ja on saanut mitä parhaimmat ja innokkaimmat hoivaajat asukeikseen.

Kakkujakin vanhassa talossa on varmasti leikattu monia. Lauantaina kauniiseen, valoisaan keittiöön kannettiin kakku, jossa yhdistyivät kostea mustapapupohja, tumma suklaa, hieman hapan rahkatäyte sekä makeat, rommilla ja sokerilla hillotut kirsikat. Tuloksena oli melkoisen mukava makuyhdistelmä sekä loputonta, ylitsepursuavaa fiilistelyä, jonka Jenni taitavana valokuvaajana ikuisti näihin kauniisiin kuviin.

Hillotut kirsikat kakun väliin
n. 300–350 g kokonaisia kirsikoita
1/3 dl vettä
n. 1 dl hillo-marmeladisokeria
1 1/2 rkl tummaa rommia
1 vaniljatangon siemenet
1 tl sitruunanmehua

Huuhtele ja halkaise kirsikat, poista kivet. Kippaa kirsikat kattilaan yhdessä muiden ainesten kanssa, purista joukkoon hieman sitruunanmehua ja kuumenna seos hitaasti kiehuvaksi. Keitä miedolla lämmöllä n. 15 min välillä sekoitellen. Kuori vaahto lusikalla ja kaada hillo kuumalla vedellä pestyihin lasipurkkeihin. Sulje purkit ja anna jäähtyä. Hillo jää tällä reseptillä hieman löysäksi ja on parhaimmillaan muhittuaan yön yli jääkaapissa.

Mustapapukakku (10–12:lle)
1 dl kaurajauhoa (pyöräytä esim. monitoimikoneessa kaurahiutaleista)
3 rkl tummaa sokeritonta kaakaojauhetta
1,5 rkl perunajauhoa
2,5 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
2 x 285 g käyttövalmiita mustapapuja (eli kaksi pientä tetraa)
4 munaa
4 rkl juomaksi keitettyä espressokahvia

Täyte
hillottuja kirsikoita
tuoreita kirsikoita
200 g rahkaa
2 dl kuohukermaa
1 vaniljatangon siemenet
1 tl vaniljasokeria
80 g tummaa suklaata

Sekoita kuivat aineet sokereineen ja suoloineen. Huuhdo ja valuta pavut lävikössä. Kaada monitoimikoneeseen ja aja tasaiseksi, juoksevaksi massaksi. Lisää munat ja kahvi sekä kuivat aineet vispilällä vatkaten.

Kaada taikina leivinpaperilla pohjustettuun ja voideltuun vuokaan ja paista uunin keskitasolla 175 asteessa noin 35–40 minuuttia. Kakku on sopiva täytekakkutarkoitukseen, kun kakun keskelle painettuun puutikkuun ei enää tartu taikinaa. Oman kakkuni paistoin 21-senttisessä irtopohjavuoassa, mutta pienempää vuokaa käyttämällä saat korkeamman kakun ja enemmän kerroksia. Huomaa, että tällöin paistoaikaakin tarvitaan hieman enemmän. 

Halkaise jäähtynyt kakku sen paksuuden mukaan ainakin kahteen kerrokseen. Pidä veitsi suorassa ja sahaa – vältä liikaa painamista ja vetämistä, niin vältyt repeämiltä ja isoilta irtonaisilta paakuilta. Siirrä jäähtyneistä puolikkaista alimmainen tarjoiluastialle. Levitä pohjalle hillottuja kirsikoita, niiden lientä ja tuoreita kirsikanpalasia. Vaahdota kuohukerma, kääntele sen joukkoon rahka ja mausta vaniljalla sekä vaniljasokerilla. Levitä puolet rahkatäytteestä kirsikoiden päälle. Rouhi tumma suklaa ja levitä siitä puolet rahkatäytteen päälle.

Nosta toinen kakkulevy varovasti täytetyn pohjalevyn päälle. Levitä päällimmäiseksi loput rahkatäytteestä, asettele koristeeksi kokonaisia kirsikoita ja ripottele päälle loppu suklaarouhe ja hillottujen kirsikoiden liemi.